yksin%C3%A4inen%20uimaranta.jpg
 
Olen väsynyt.
 
Pohdin, miksi. Aivoissani kiertää kehää suuri ristiriita.
 
Olen aina ajatellut, että elämäni tarkoitus ovat 'toiset'; ihmiset ja luontokappaleet. Olemme täällä toisiamme varten. Ammattinikin valitsi minut tästä syystä: saan palvella muita. Viimeisen vuoden ajan olemme kavahtaneet, kun joku on tullut liian liki. Yksin elävät elävät entistä yksinäisemmin. - Mitä hittoa, kuinka tämä on mahdollista? - Tiedän, tämä menee ohi. kaikki menee ohi.
 
Voi olla kevätväsymystä tai kevätallergiaa, tai sitten... vanhuutta. (Koronaa ei ole. Kävin testissä pitkästä aikaa perjantaina.) Nöyrtymistä kaiken luopumisen edessä. Ja elämän. Pelastusrenkaani on yhä: Luonto.

Millainen on Sinun pelastusrenkaasi?