Hotellihuoneen tuoli huokaisee
eilisen hektiselle muistolle
ja pöytä,
pöytä värjöttää sivulla
yllään lakastunut narsissi.
Sänky täällä pakenee
ihmisen kadotettua syliä.
_ _ _ _ _
- Kyllä, olin yksin vieraassa kaupungissa. Meren kurkulla melkein, tuulessa korvalla. Valoa ja huminaa niin, että vieläkin pää on tyhjennettynä. Hotellielämä on haaleaa lumetta, joka jäljittelee kotia kovin kaukaa. Onneksi oma kotini ei muistuta tehdasta, konttoria eikä juoksumattoa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.