Mitä voi tehdä ihminen, joka ei voi lukea eikä tehdä muutakaan tarkkuutta vaativaa? Kaikenlaista voi silti toimittaa. Olen mielestäni kyennyt sairalomallani mieluisiin puuhiin.
Tällä viikolla olen keskittynyt perheeni ruokkimiseen. Olemme syöneet läpi suuritöisempiä perinneruokia, keittoja ja laatikkoruokia. Siskonmakkaroita ja kasvispohjaisia keittoja - ei pakastealtaasta vaan oikeista kotimaisista juureksista. Kaalilaatikkoa ja valkosipuliperunoita ja naudanpaistia jne. Olen ehtinyt myös leipomaan piirakoita ja pullaa. Pullantuoksuinen koti on yhä vahva symboli. Joskus kun olin myymässä asuntoa, paistoin aamulla pullaa, hehe, ihan vain tunnelman virittämiseksi. Kaupat tuli tehdyksi, ei ehkä pullan voimalla, mutta ainakin hyvällä mielellä.
Tänään istutin 83-vuotiaan isäni kanssa kukkasipuleita. Joulukuun ensimmäisenä päivänä! Tunsimme itsemme oikein keski-eurooppalaisiksi. Hollantilaisten tulppaanien ja helmihyasinttien istuttamisajankohdaksi mainttiin valmistan pakkauksessa syys-joulukuu. Toimimme siis aivan aikataulussa. Yhtä monta sipulia minun ja yhtä monta isäni pikkuruille pihamaille. Keväällä voimme sitten ihmetellä kasvun ihmettä ja kokea taas kerran selvinneemme pimeästä vuodenajasta.
Tätä juuri rakkaus on, paljon pieniä tekoja, jotka säteilevät laajalle alueelle. Sydämellään taitaa sittenkin nähdä tarkimmin. Isäni on tässä ollut oivallinen matkaopas.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.