<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Arjen juna raiteiltaan pyhäaikataulussa
matkustajat eksyksissä arkireiteiltään
minuus kaipaamassa rutiineihin, suorituksiin
pysähtymisen pelko painamassa hartiat läjään.
Minä kaipaan matkaopasta, joka kuiskaa:
riisu taakkasi, pura konttisi, sirottele tuhkasi
toisiin tuuliin, kaukaisiin meriin, hautaa multiin
tyhjät aatteesi, turhat lupauksesi, väärät toiveesi.
Haluan astua arkeen ja juhlaan somistautuneena
iloon, uskoon, luottamukseen, haluun ja toivoon
ilman vaativuutta, ankaruutta, aikataulutuksia
olemalla minä, kevyt ja painava yhtä aikaa.
Olemmeko tuomittuja kulkemaan yksin, vai
etsimmekö vääriä kanssavaeltajia, kulkureita,
sankareita, selviytyjiä hampaat naulittuina
yhteen, suun kyetessä vain tekohengitykseen.
Heitän aikatauluni tien reunaan, ajastimeni
pusikkoon, avainnippuni meren mutiin ja
alan kuunnella sydäntäni, läheisintäni, jonka
luo olen kulkenut kaukaisimman reitin.
Tarttuisitko käteeni?
**************************************
The Band: A Change is Gonna Come, The Weight, Long Black Veil, River Hymn
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.