<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Ei mua kukaan ymmärrä!
Mä olen liian iso, liian pieni,
vääränkokoinen kaiken aikaa
liikkeessä väärään suuntaan
myötäsukaan, vastaan kun
kun toiset ui myötään, kysyn.
Perkele, tätä kukaan jaksa!
Yhtä saatanan teini-ikää
lodjusta lodjuun, pakattuna
äitiyteen tai kuolemaan,
umpiotiivistettynä tampiona
siittiöstä alkiossa madonreikään.
Heitän saappaat naulaan, lopetan,
luovutan, hellittelen tätä yhtä ainoaa,
ravitsen, lääkitsen, sidon murtumat,
nukutan, tyydytän ja tyynnytän petiin
kirjavan, kiharaisen, kirskahtelevan
kielelle kaiun kohottavan kotiloni –
minuuteni, soi kun sallin, jos sallit.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.