Kuukausi sitten istuin ajatuksissani bussin penkillä. Taakseni asettui kaksi nuorta miestä, joiden puhe alkoi pikkuhiljaa tunkeutua ajatusteni läpi.
- Ai sä kävit jo siellä?
- Joo, tultiin eilen. Siel oli mielttömästi mageit mestoja.
- Mitä ostit?
- Hugobossii, kalvinkleinii, versasii ja vähä kaikkee.
- Paitoja vai?
- Joo, ja housuja. Ja doltseetkappanan bokserit.
- Mitä ne makso siellä? Stockalla ne maksaa jotain kolmekybää.
- Alle kahdellakympillä sain niitä.
- Sit se kannatti.
- Joo, todella kannatti.
Matka kesti melkein puoli tuntia ja puhetta vaatteista riitti. Kankaiden materiaalit käytiin läpi, värejä pohdittiin ja kenkien merkkkejä vertailtiin. Puolet puheesta oli minulle tuntematonta kieltä, vaatemerkkejä joista en ollut koskaan kuullutkaan.
Puhe taukosi ja miehet olivat poistumassa. Uteliaisuus voitti. Kurkistin taakseni ja näin kahden noin 17-vuotiaan pojan laskeutuvan bussista. Yllään heillä oli mustat toppatakit ja mustat farkut.
Olen out. Mikä vapaus!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.