Minä katson eikä kukaan näe
kuten minä, juuri samoin, toisintona
ääriviivojen tarkentumatta, värien sulaessa
valot pyöristyneinä, liuenneina kaukaisuuteen.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Minä katson eikä kukaan näe
minua kaikkeudessani, kirjavaisena minuna
maisemaan olen kadonnut, saniaismetsikköön
asvaltin ja autobahnin keskellä, ei-olevaisen maalla.
Minä katson eikä kukaan näe
kun käännän katseeni alas maton vihreään ruohikkoon
joka on paljon turvallisempi ja läheisempi kuin se
kaukainen ekosysteemi, ihminen, jonne saakka en näe.
Minä katson ja toivon jonkun näkevän
että minä opettelen näkemään läpinäkyvyyttä
olemaan katseen kohteena, nähtynä, havaittuna
uskomaan rakkauden katseen näkevään armoon.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.