Vietin kerran vuoden elämästäni koettaen tutustua ranskalaiseen kulttuuriin. Luin ranskalaisia kirjailijoita, filosofeja, katsoin ranskalaisia elokuvia, kuvataiteita ja etsin käsiini ranskalaista musiikkia. Sitten tuli saturaatiopiste. Miten ne jaksaakin kieputtaa? Miten elokuvissa liki aina on jokin ihmissuhdesotku, jota loputtomiin puljataan? Kiharainen ajattelu toisaalta viehätti, toisaalta uuvutti.

Samaan aikaan ihailen suuresti ranskalaisten tapaa tehdä arjestaan suurta ja huomionarvoista. Elokuvissa päähenkilönä voi olla roskakuski tai tarjoilija, eikä agenttipariskunta (joo, näin tyttären kanssa Mr. & Mrs. Smithin, huh). Tarjoilijan elämä voi olla antoisaa ja kiinnostavaa, ei suinkaan tylsää päivästä toiseen raatamista. Kyllä, Kaurismäki on tuonut tätä samaa ansiokkaasti suomi-filmeihin - saako niistä edes käyttää termiä suomi-filmi, heh? Kaupunkikulttuurin kuvauksia on toki meilläkin syntynyt muiltakin taitelijoilta. Agraarikuvaston uusimisessa riittää vielä sarkaa kynnettäväksi.

Ranskalainen filosofi Roger-Pol Droit pyörittelee kirjoissaan ihmismielen kykyä ideoida ja lähestyä asioita ja esineitä. Droit lähestyy arkisia, jokapäiväisiä esineitä. Mitä sanoa herästyskellosta? Droit pohtii kellon aikaansaamaa heräämistä, joka tuntuu 'neulanpistoilta aivoissa' ja kellon ylivaltaa meissä, miten meidät on vuosisatojen saatossa kesytetty kellon ylivaltaan. Kirjoituksensa lopuksi Droit riisuu kellon ranteestaan, irrottautuu elektronisesta valvontarannekkeestaan.

Istuessaan periranskalaiseen tapaan kahvilan terassilla, Droitin huomio kiinnittyy aurinkolaseihin. Alkaa hulvaton ajatusleikki erivärisistä linsseistä pohdintaan silmien riisumisesta päästä. Ja kyllä, Droit asettaa ajatuksissaan rinnakkain islamilaisen hunnutetun naisen ja aurinkolaseihin sonnustautunen nudistin. Kumpi piiloutuu paremmin, iloittelee Droit. Hunnutetusta näkyvät vain silmät ja nudisti taas kätkee toisen katseelta vain omansa.

Teos esineiden luonnosta alkaa kysymyksellä: Miten asiat ovat? Luonnollisesti se päättyy samaan kysymykseen siirtäen kysymyksen lukijan tajuntaan. Asiat ovat mitä ovat, muu on meidän tulkintaamme, muistuttaa kirjoittaja. On olemassa joukoittain asioita, joita meillä on vain esineiden kautta, niihin törmätessämme. Tämä riippuvuus on samalla kertaa sekä sattumanvarainen että perustava. 

Ihastuttava on Droitin huomio asioiden suhteista. Asenteemme esineisiin ilmentää suhdettamme itseemme. Jos esineet saavat meidät täysin pauloihinsa, emme enää tiedä, missä olemme. Jos taas halveksimme ja torjumme esineitä, ajaudumme syrjään myös itsestämme. On siis pysyteltävä näiden kahden vaihtoehdon välissä, päättelee Droit. On oltava valmiina kohtaamaan esineitä ja näkemään, kuinka ne meihin sekoittuvat ja tunkeutuvat muka riippumattomaan tilaamme. Olemme oman itsemme "keskiössä" vain, jos siedämme ajatuksen, ettei tällaista keskiötä ole.

 '''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Roger-Pol Droit työskentelee filosofian tutkijana CNRS:ssä ja pakinoitsijana Le Monde -lehdessä. Hänen kirjastaan Kuori omena päässäsi – 101 arjen filosofista harjoitusta (2002) muodostui menestys.
Uudet kirjat: Esineiden luonto - Filosofisia kokemuksia arjessa

Roger-Pol Droit: Kuori omena päässäsi. 101 arjen filosofista harjoitusta. Tammi 2002. 232 sivua.

Joudutko odottelemaan lentokentillä? Silloin joudut tilanteisiin, joissa olet voimaton. Et voi paeta mihinkään, vaikka kone olisi pari tuntia myöhässä.

Ajattele mikä voitto: omaa aikaa, joka ei ole varattu kenellekään!

Ranskalainen filosofi Roger-Pol Droit tarjoaa oivan konstin pakenemiseen. Tee päässäsi mielikuvamatkoja, harjoituksia, kuvitelmia. Istut vain paikoillasi ja maailma on sinun. Mahtavaa, että ihmisellä on pääkopassa mittaamaton fantasiakyky, ajattelemisen taito. Ja mikä parasta, kukaan muu ei voi kurkistella puuhiasi.

Kokeile vaikka katseen kohtaamista. Silmänräpäyksen ajan maailma on sinun ja hänen. Missä tahansa voit murtaa oudot tilanteet ja tottumuksen turruttavan voiman.