Enkä mä osannut päättää<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
ollako vai eikö olla
Olit naulakko ullakolla
mä olin rapainen rotsi
roikkumassa sussa
En ollut reilu
enkä ees itselleni
rehellinen
saati sulle
Sulla meni hermo
Sä tajusit mua paremmin
kuin kukaan
Suutuit, petyit ja murjotit
annoit anteeksi sadannentoisen kerran
Sinä olet sinä ja minä – minä
sanoit ja hymyilit multa
jalat alta, sameat silmistä
Mä itkin ja unet vei sun sylissä
hellään herättelyyn
rakastelimme kuin ei koskaan ennen
viimeistä katastrofia tai
ensi viikkoa
Ei kukaan muu vuosiin
saanut minua niin nauramaan
Ja mä päätin
olla ja ei olla
ihan a nolla
sun ajatus
viivastolla
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.