Enkä mä osannut päättää<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

ollako vai eikö olla

Olit naulakko ullakolla

mä olin rapainen rotsi

roikkumassa sussa

En ollut reilu

enkä ees itselleni

rehellinen

saati sulle

Sulla meni hermo

Sä tajusit mua paremmin

kuin kukaan

Suutuit, petyit ja murjotit

annoit anteeksi sadannentoisen kerran

Sinä olet sinä ja minä – minä

sanoit ja hymyilit multa

jalat alta, sameat silmistä

Mä itkin ja unet vei sun sylissä

hellään herättelyyn

rakastelimme kuin ei koskaan ennen

viimeistä katastrofia tai

ensi viikkoa

Ei kukaan muu vuosiin

saanut minua niin nauramaan

Ja mä päätin

olla ja ei olla

ihan a nolla

sun ajatus

viivastolla