Olen vihainen ja surullinen.

Muutama vuosi sitten seurasin nuoren ihmisen tempoilua. Avun saaminen oli mahdotonta. Koska kyseessä oli 17-vuotias nuori, hänet jätettiin avun ulkopuolelle. Perustelut olivat pöyristyttäviä: tämän ikäistä ei enää ohjata lastenpsykiatriselle puolelle. Aikuisten puolelle ei oteta alaikäisiä, eikä mielellään alle 20-vuotiaitakaan. Muutaman viikon kuluttua luin surevan espoolaisisän kirjoituksen lehden yleisönosastolta. 17-vuotias tytär oli lopulta onnistunut uhkailuissaan: hän oli riistänyt itseltään hengen.

Tytöt kääntävät usein pulmansa itseensä, kohdistavat väkivallan itseensä, viiltelemällä, sairastumalla anoreksiaan jne. Pojat syrjäytyvät, ajautuvat  päihteiden käyttöön, rikoksiin ja väkivaltaan. Osa nuorista vetäytyy omiin maailmoihinsa, rakentaa ihmisvihaajalinnakkeitaan.

Syrjäytyminen alkaa usein varhain. Olemme luoneet yhteiskunnan, jossa parasta apua saavat parhaiten koulutetut ja varakkaimmat. KELAn lomakeviidakosta eivät selviä edes KELAn virkailijat itse. On väärin, että apua saadakseen pitää tietää, mistä apua haetaan ja miten sitä haetaan. Apua saavat vain ne, jotka osaavat täyttää lomakkeet oikein, jos hekään.

Psykologit, terapeutit, kuraattorit jne kertovat liioittelevansa asiakkaan/potilaan oireita, koska muuten apua ei saa. Äitinä olen itsekin syyllistynyt samaan. Olen apua saadakseni liioitellut vaikeuksiani, kuvannut lasteni tuskaa ja olosuhteita laajalti. Apua on lopulta saatu, ei vain minun lapselleni, vaan myös koko koululle. Paperit on syytä polttaa, ainakaan lapsilleni en niitä ikinä halua näyttää.

Jos vanhempi sairastuu niin vakavasti, että ei jaksa taistella apua lapselleen ja perheellen, syrjäytymisen uhka on todellinen. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut viime vuosina selvästi. Puuh. Liian myöhään on havahduttu! Järjestelmä ei toimi! Ja mitä tämä huomio meille maksaa?

Vaalit ovat edessä. Lupaan äänestää sellaista ehdokasta, joka uskaltaa ottaa vastuun perheiden ja nuorten hyvinvoinnista. Konkreettisesti. Haluan vihdoin nähdä oikeita toimia, oikeita tekoja, aitoa rahaa, jolla palveluja ostetaan. En suostu enää maksamaan yhdellekään lomakesuunnittelijalle, organisaatiokehittäjälle. Ruohonjuuri on meidän jokaisen jalkojen alla, nyt!