Enkä, en enää!
En suostu olemaan
se hiljainen, söpö pikkuvaimo
sirot sormet pikkuhaavoilla
terälehtimäinen iho raastettuna
tunnin perunankuorimisen jälkeen
silmät kyynelissä sipulimyrskystä
Mute-katseellasi vaiennettuna
päällepuhumisesi kruunaamana
näkymättömäksi sivuutettuna
väärällä puolellasi, oikealla
Opin nopeasti, opin jättämään
itse itseni viistoon, askelen päähän
jättämään oman lautaseni pois
runsaasta sukupäivällispöydästä
Vähitellen kuorit minut itsestäni
irti, erikseen, irralliseksi kaikesta
Olin vieraana majoituspaikaksi
lavastetussa omassa kodissani
Kunnes kuulaana, hiljaisena aamuna
nousin, lähdin sanomalehden takaa
huomaamattasi, kuulemattasi
jäi vain kylmä kahvi mukiin
(kirjoitin ja julkaisin 07.01.2006 - 02:23)
* * *
Rakkauden uhan alla
Sinä tukahdutit sanani nieluuni
kurkustani kiipesi
veriseppiä, sarvihäröjä, rikkipimiköitä,
erakkokuoriaisia
mustanpuhuvia, kiiltävänkelmeitä
vilkkeläsäärisiä, teräväsaksisia
tuntosarvet koholla
Sinä sumensit silmäni iirikset
mustuaisissani liihotteli
juurilasisiipiä, paahdekääpiökoita,
kuuyökkösiä, kallioiskätkökääriäisiä
läpikuultavia, hopeanhohtoisia,
väreileväsiipisiä, naamioituvia
alati liikkeessä
Sinä vaimensit korvani alasimet
korvakäytävissäni törmäilivät
toisiinsa eksyneet korvayököt,
viiksisiipat vailla kaikuluotaimiaan
kaikki äärimmäisen
uhan alla
minäkin, rakkaudessani
Kunnes opin
uskomaan, luottamaan
itseeni
suu, silmät, korvat ammollaan
vastaanottamassa rakkautta
(Tämäkin on jo kaukaa: 05.12.2005 - 00:46)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.