Olen viime aikoina sattunut seuraamaan eri-ikäisten (15 - 55-vuotiaiden) miesten pyrkimyksiä päästä vastakkaisen sukupuolen seuraan. Toistuvasti miehet yllättyvät ja hämmentyvät, eivät näytä saavan viestejään perille. Miksi?

Ainakin siksi, että naiset ikäryhmästä riippumatta harrastavat epäsuoraa viestintää. Tämä piirre saa miehet hämmennyksiin ja minut, kuunnellessani näitä tarinoita, raivotilaan. Kerron muutaman esimerkin, jotka ovat yhdistelmiä eri tarinoista.

Nainen on hiljaa pitkään (minuutteja, tunteja, päiviä). Kun hän avaa keskustelun, joko livenä, meilissä tai textarina, hän sanoo: - Mä on miettiny tätä meidän juttuu... - Ok, toteaa mies, jatkaa menoaan, mutta pysähtyy sitten. - Mitä tarkoitat? MITEN niin miettinyt?! Tästä alkaa usein pitkä ja vaivalloinen kiertely ja kaartelu, jonka takaa, lomasta, keskeltä mies koetaa päästä selville, pitääkö hänen huolestua jostakin. Lopputulos on useimmiten se, että nainen on saanut purettua ulos osan pahasta olostaan, mutta mies on entistä enemmän ihmeissään ja totta vieköön, epävarmempi. Sekö on naisten tarkoituskin? Valtaa kun pitää se, joka tietää enemmän.

Toinen naisen avaama keskustelu alkaa (seurustelun kestosta riippumatta): - Tää ei toimi näin, mutta voidaanko me olla ystäviä? - Taas on mies yllätetty. Mies vastaa: - En kaipaa enempää ystäviä, niitä on jo ihan riittävästi, olen etsimässä rakastettua. Nainen näyttää torjutulta ja loukkaantuneelta, mies alkaa katua (jos se sittenkin haluaisi muutakin?). Nainen siis joko pakittaa tai pelaa aikaa. Miksei sitä voi suoraan sanoa?

Jos kyseessä on muutaman deittikerran jälkeinen lopputulos, sanoo mies useimmiten suoraan ja selvästi: - Tää oli tässä, ei meistä paria tullut, mutta moikataan, kun tavataan, eikö niin? Asia tuskin voi selvemmin sanoa. Miksi pitäisi kierrellä ja kaarrella?

"Hienotunteisuus tekee meistä valehtelijoita", sanoo Lassi Kämäri.

Ylläolevasta voisi päätellä, että näin on. En silti suostu uskomaan tuota. Kokemuksethan ovat subjektiivisia. Taidenäyttelyssä kuulin kerran, kuinka joku luonnehti taulua sanomalla, että se oli hyvä ja onnistunut taulu, mutta se ei koskettanut juuri tätä katsojaa. Toki on myös huonoa taidetta. On rumia ja kauniita ihmisiä. On rumia ja kauniita totuuksia. Kyse on nimenomaan käytöstavoista, kultuurista. Olen sitä mieltä, että naiset pakittavat miehiä rumasti välttelemällä totuutta. 

Epäsuora viestintä on erittäin huonoa käytöstä. Se on yksinkertaisesti epäreilua. Pohdin tätä siksi, että haluan tästä ominaisuudesta itse eroon. Olen ollut epäsuoran viestinnän mestari. Olen mutissut, kiemurrellut, häivyttänyt ja ollut sekava. Enkä nyt puhu pelkästään pakittamisesta, vaan ihmisten kohtaamisesta. Surullista on ollut havaita, että mitä läheisempiä ihmiset ovat, sitä useammin he myös turvautuvat epäsuoraan viestintään.

Haluan oppia käyttäytymään kauniimmin, rehellisemmin ja suoremmin. En ole koskaan tehnyt allaolevan videon temppua, mutta epäselvä olen ollut. Haluan oppia virheistäni. Rehellisyys kannattaa aina. Vielä kertaakaan ei ole eteeni tullut tilannetta, jossa olisin katunut rehellisyyttäni. Sen sijaan totuuden välttelyä olen katunut, sillä se on haavoittanut paljon syvemmin kuin rehellisyys.

;NR