Elämän peittona <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
kirjava seinä
seinässä elämän kirjailuja
vuosirenkaina, kasvujälkinä.
Minä pesen ja kuivaan,
minä kitttaan ja tasoitan
kolot, iskujen jälkeen
reijät, tyhjien taulujen alta.
Minä peittomaalaan ja
ylilevitän paksua taivasta
syksyn okraa ja joulunpunaa
uuden ajan tulla ja vanhan unohtua.
****************************************
Mitä maalatessa tapahtuu?
Maalari rakastaa maaliaan, se on vapauttava kaikista muistoista.
Maali tuoksuu puhtaalta, maalarin kodista tulee leikisti uusi koti.
Maalari kittaa ja paklaa, hioo ja silittää ja katsoo viimeisen kerran
sitä onkaloa, joka syntyi, kun tuoli siihen heitettiin
sitä reikää, jonka vihan nyrkki murjaisi
sitä taulukoukun jälkeä, joka syntyi kun taulu vietiin
sitä hillosormien viivaa, kun ihmistaimi pääsi jääkaapille
sitä merkintää, jossa oven takana piilossa luki: rakastan sinua
sitä tahraa, jonka rakkaus makuuhuoneen seinälle kirjoitti
niin monta tarinaa alusta aloitettavaksi, elämän maalaus.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.