- Me ei voida jatkaa näin.

- Ei niin. Lopetetaan vaan.

- Tää ei oikein toimi.

- Siltä mustakin tuntuu.

- Mä opin sulta ihmisyydestä paljon.

- Mä opin itsestäni kans paljon.

- Mitä tarkoitat? Mitä opit?

- Sä merkitsit mulle enemmän kuin kukaan, koskaan.

- Enemmän kuin ne kaikki muut?

- Joo. Ehdottomasti. Mä koin sun kanssa asioita, joita en koskaan ollut kokenut.

- Millaisia asioita? Mitä tarkoitat?

- Mä en oo koskaan ollu ketään niin lähellä. Sä pysäytit mut, muistako?

- Ai siellä parvekkeella?

- Niin, se sateinen yö jätesäkeissä.

- Sulle tuli kylmä, otettiin konjakki ja karattiin vintille.

- Mä en muista konjakkia. Sä maistuit heinälle ja lankuille.

- Saatiin olla rauhassa.

- Ei kellariinkaan kukaan tullu koskaan. Hiljaisuudessa.

- Ei siellä nyt niin hiljaista ollut!

- En mä voi sille mitään, että saat mut naukumaan.

- Entä se parkkipaikka, jonka piti olla hylätty. Ne maratoorit pyyhki huurua Ladan ikkunoista nähdäkseen sut. Sulla on ihana pylly.

- Eikun sulla. Se nainen laiturin alla sanoi niin.

- Ja se siivooja, joka ihan pokkana tuli hakemaan rättejään, ei saanut katsettaan irti susta.

- Ei me sit koskaan...

- Ei niin.

- Tää on parempi näin.

- Joo. Saanko mä vielä kerran halata sua?

- ...kokeiltu keittiön pöytää?