<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

- En ole koskaan puhunut kenellekään näin.

- Ei kukaan ole kuullut mitä olet sanonut.

- Kuunnellut kyllä, mutta eivät ne kuulleet.

- Kuuleminen on vaikeaa, jos oma ääni on kovalla.

-   Miksi musta tuntuu, että sä kuulet mua?

- Siksi, että mä rakastan sua.

- Eikö rakkaus kuurouta?

Ero-osio alkoi väijyllä ja uuvutustekniikalla.

Vuoristo ei huomannut, mitä Puro alhaalla puuhasi.

Kivi kerrallaan, multakokkare vuorollaan

Puro söi, jyrsi ja syövytti Vuoristoa matalammaksi,

sen pinnat hiertyivät, silisivät ja tasoittuivat.

Puro keräsi huuhtoutunutta vettä muilta Vuorilta,

kasvatti voimaansa, kauneuttaan, elävyyttään.

Puro keräsi sateen ja lumen vedet, pohjavesien varannot

ja jäätiköiden reunavuodot uomaverkostoonsa ja

kasvoi sitkoiseksi, palmikoivaksi Joeksi.

Joeksi muuttunut Puro nautti viipymistään,

suvannoistaan, leijuvista keijustoistaan ja

nivojensa viipymistä päivä päivältä enemmän.

Pimeän talven jälkeen kyläläiset pakkasivat eväänsä

ja vaelsivat tiheän metsän läpi välkkyvän Puron luo.

- Katsokaa, miten vuolaana Puro virtaa! Siitä on tullut

kalaisa ja elinvoimainen. Vuoristo jakoi sille voimansa,

rakkautensa. Puron vaimea solina mursi Vuoriston ja

Vuoristo kuroutui Puroon. Siinäpä vasta Rakkaus!