<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Enkä voinut enää pysytellä sisällä,
tunne ei enää pysynyt sisälläni
ei tieto, ei kuva, ei sana,
ei ääni
Juoksin teräksiset portaat ylös saakka,
liukastelin matkalla, tarrasin tammikaiteeseen,
kerroksia oli seitsemän
vuosia syklissä, sylikkäin
ilon ja epävarmuuden kierreportaissa
Kattotasanteella levitin käteni ja pudotin viittani
paljain jaloin, tanakasti itseeni nojaten
huusin kaupungintalon suuntaan
pormestarin ikkunaan, kirkon porteille:
Sillä miehellä on lempeä parta ja tiheät silmät
Se mies marssii heikkojen puolesta
Sen miehen tuoksu tainnutti sotilaat siviileiksi
Se mies puhuu sävelin ja soittaa sanoin
Ei se mies ole Marx eikä Jeesus, eikä edes Freud
Se mies on mies, jota saan rakastaa!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.