Opin jo varhain<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
eri ihmiset katsovat
eri ihmiset näkevät
eri tavoin
Kesti aikansa ymmärtää
miksi
äiti katsoi minua
katsoi lävitseni
miksi
isä katsoi minua
näki lävitseni
Suru sai äidin silmät
näkemään mustaa
minussa, itsessään
Suru sai isäni sydämen
takomaan lujempaa
minussa, itsessään
Hymyilin
Itkin ja hymyilin
Lauloin ja hymyilin
Tanssin ja hymyilin
He katsoivat minua
ja katsoivat läpi
Ja minä opin
rakastamaan
katsetta
jota en kohtaa
Opin rakastamaan
mustaa surua
surullisia ihmisiä
Luulin
heidän surussaan
näkevän minut
Ei! He näkivät
oman surunsa minussa
taitavasti hiotussa peilissä
jota heille taitoin ja kallistin
Uudelleen ja uudelleen
Minä katosin peilin taa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.