Irina Palm

Elokuviin meneminen vaatii toisinaan keskittymistä, ainakin Helsingissä. Ystävä muisti, että tapaamme LASIpalatsissa. Puhelun jälkeen kohtasimme TENNISpalatsissa. Viisi minuuttia ennen elokuvan alkamista kohtelias lipuntarkastaja ilmoittaa, että muuten oikea ovi, mutta väärä teatteri. Lippumme olivatkin KINOpalatsin näytökseen.

Eikun kassalle ihmettelemään. Moka oli omani, pari päivää aiemmin Tennispalatsista ostetuista lipuista en muistanut tarkistaa esityksen paikkaa. Viehättävä nuori nainen ryhtyi uutteraan taisteluun koneiden kanssa ja sai kun saikin vaihdetuksi liput seuraavaan näytökseen. Ihailtavaa toimintaa, täydet pisteet tästä elokuvamammutin työntekijälle!

Päättäväinen pyrkiminen elokuviin kannatti.

Irina Palm on vaikuttava kokemus! Marianne Faithfull kerää täyspotin pelipöydältä mummokassiinsa.

Elokuva nostaa esiin naiset, äidit, isoäidit, lapset, ikääntyvät, ulkomaalaiset, köyhät, sairaat, työttömät. Suurin kaikista on tietenkin Rakkaus. Äidin rakkaus lapseen, lapsenlapseen ja naisen rakkaus mieheen, sittenkin - elämään. Suurina teemoina kulkevat elämä, kuolema, uhka, menetys ja läheisyyden kipeys, konflikti ja rakkaus. Irina Palm ei ole komedia, muttei tragediakaan, sillä siinä ei luovuteta, vaan toivo jää henkiin.

Rytmiltään elokuva on virkistävän hidas(!). Verkkaisuus tukee kauniilla tavalla elokuvan tarinaa. Masennus ja epätoivo hidastavat ihmistä. Menettämisen pelon edessä aika pysähtyy, ihminen on vaarassa jähmettyä uhan alle. Maggie-Marianne lysähtää sohvalle ja hengittää raskaasti, kauan. Jokaisella henkäyksellä katsoja imeytyy yhä syvemmälle Maggien huoliin. Elokuvan musiikki tukee tunnelmaa hyvin, pienimuotoisesti ja kannattelevasti.

Toivo herää, kun Maggie katsoo käsiinsä. Hänellä on pehmeät, lämpimät ja taitavat kädet. Samalla ne ovat työnaisen kädet. Näille käsille löytyy yllättävää käyttöä, ei teen keittoa ja siivoilua, kuten aluksi voisi 'hostessille' kuuluvan. Maggien opettaa käsitöihin nuori, kaunis ulkomaalaistaustainen yksinhuoltajaäiti. Maggien käsille on käyttöä, suorastaan jonoa syntyy käsiä janoavien kesken. Maggien itsetunto nousee, häntä tarvitaan ja hän ansaitsee hyvin. Käy toisin kuin työvoimatoimiston virkailija väittää, hän ei olekaan liian vanha, vaan aito taitelija, Irina Palm. Kun Maggien ryhti paranee ja itsetunto nousee, joutuu yksinhuoltajaäiti työttömäksi. Käsitöitä ei enää riitä hänelle.

Mikä ajaa Maggien ratkaisuun, joka saattaa hänen poikansa tuskaiseen häpeään ja naapurit ivanauruun? Elokuva tarjoaa vastaukseksi aitoa rakkautta, kaiken kattavaa, kaiken kärsivää, kaikki keinot ylittävää. Tässä elokuvassa tarkoitus todella pyhittää keinot.

Elokuvan käsikirjoitus hämmensi minua. Faithfullin loisteliaan näyttelijäntyön edessä olin polvillani, mutta entä teksti, sittenkin? Voisinko suositella elokuvaa tyttärelleni? Voin toki, mutta voinko hyväksyä maailman vanhimman ammatin oheistoimintaa pelastukseksi ahdinkoon? Entä miten pitäisi suhtautua miehiin, joiden tarpeilla rahastetaan? Kyllä, näin on ollut kauan. Onko tulevaisuudessakin?

http://www.irinapalm-themovie.com/home.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Marianne_Faithfull

http://en.wikipedia.org/wiki/Marianne_Faithfull

Taustalle:  ;mode=related&search=