Astuessani hämärään huoneeseen
puhelu loppui oitis, läppärin kansi lensi kiinni.
- Anna mun olla, älä koske, mä pesen itse pyykkini,
älä katso mua noin, hölmösti. Älä koske mun tavaroihin,
älä tuu mua duuniin vastaan! Eikö sustakin meidän suhde oo muuttunut?
Laitoit mut marginaaliin, lateraaliin, laitaan, sivuun
eksyneen optimistijollan loputtomalle tuuliajolle -
helposti ja äänettömästi kaikkosit kohti uutta horisonttia.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.