<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Heräsin kahinaan.
Liikahdin varovasti, käänsin
kasvojani vaiston varassa
vailla semanttista hälinää
ei analyysiä, ei tulkintaa, ei
koristeltuja, kiemurtelevia
käytäviä hohtavissa labyrinteissä
sanojen kaikuessa valkeilla seinillä.
Avasin silmäni.
Näin sinun kumartuvan minua kohti
katse täynnä rakkauden varmuutta
sanatonta päättäväisyyttä, pisteen
halusit asettaa virkkeelleni, lopettaa
laveat lauseeni, kärsivät konjunktioni,
läpi sivulauserämeikön selvitit itsesi
perille, sineitöit minut sanattomuuteesi
jonka viesti on kaunein koskaan kuulemani.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.