- Lopeta heti! Tänne valuu vettä! Etkö huomaa! Lopeta! - Oi, anteeksi, en huomannut, hyvänen aika, olen pahoillani!
Kiukkuinen ääni vaikeni, parvekkeen ovi paiskattiin kiinni. Olin juuri hankkinut kesäkukkia parvekkeelleni. Mietin, mitä tehdä. Siirsin kukkiani keskemmälle, ihmettelin mistä vesi voi vuotaa, kun parvekkeella on iso urakin. Kyllä, parvekkeen reunoilta voi vesi valua yli. Seuraavana päivän ostin isoja aluslautasia ja kauniin kukkakimpun, joka kädessä soitin alakerran ovikelloa.
 
Oven avasi eläkkeellä oleva, pirteä rouva, jolta kovasti pyysin anteeksi. Hän pyysi minua sisään, ilahtui selvästi kukista ja hyväksyi anteeksipyyntöni. Kerroin, etten ole yli 20 vuoteen asunut kerrostalossa, en osannut varoa kasteluveden ylivuotamista. Juttelimme aikamme ja poistuin.
 
Sunnuntaina oveeni hakattiin ankarasti (ovikello oikuttelee). Ovella seisoi tulipunainen alakerran rouva: - Enkö ole sanonut sinulle, että lopeta se veden roiskuttaminen! Tämä oli jo neljäs kerta, kun parvekelasini on täynnä roiskeita! Joka kerta joudun tilaamaan ikkunanpesijän! Sinä kiusaat minua! Minä valitan tästä taloyhtiön hallitukselle! - Ihanko totta?! Vieläkö vesi valuu, mistä ihmeestä... jo neljä kertaa? Minä luulin, että se loppui... Auta minua, tule katsomaan parvekkeelleni.
 
Marssimme yhdessä parvekkeelleni. Ensin ei näkynyt mitään, mutta kyllä, pienimmän ruukun alta löytyi kosteita jälkiä. Totta, vettä valui siis yhä. Rouva pyysi minut luokseen, jossa parvekkeen kaiteella oli vesilammikko ja roiskeita lasissa. Pyytelin anteeksi, melkein tärisin. Matkalla alas rouva valitteli jalkojaan, alaselkää särkee kuulemma kovasti. Kotonaan hän myös lähes kuiskaten alkoi kertoa, kuinka hän saattaa vuokseni joutua oman alakerran asukkaansa syyttelyn kohteeksi. Rouva A:n alakerrassa asuu rouva B, joka kertoo häiriintyvänsä, kun tämä rouva A naputtelee häntä kiusatakseen ja pitää useasti meteliä. Rouva A kertoi joskus hoitavansa koiraa, joka saattaa leikkiessään kolistella hieman.
 
Kauhistuin tätäkin tarinaa. - Onko minulta kuulunut jotain ääniä, minulla on ollut kaksi kertaa vieraita? - Ei, ei todellakaan, ja kyllähän elämän äänet kuuluvat asumiseen kerrostalossa, vastasi rouva A jo leppyneenpänä. Pahoittelin roiskeita vielä kerran ja poistuin kotiini.
 
Tajusin, mistä oli kyse. Me kaikki kolmen kerroksen naiset olemme yksinäisiä.
 
Marssin heti maantaina paikallisen hierojan luo ja ostin lahjakortin 45 minuutin hierontaan. Kirjoitin kirjeen, jossa pyysin rouva A:n luokseni kahville /teelle perjantaina. Liitin lahjakortin mukaan viestin, jossa kerroin, että lahjakortti on ositettu rouva X:lle, joten sen voi käyttää joko rouva A tai hänen ikkunanpesijänsä.
 
Nyt jännitän perjantaita. Minä pieni, yksinäinen nainen. Luokseni tulee pieni, yksinäinen nainen.