Olen ottanut tavakseni kirjata erityisesti kesälomalla ajatuksiani ja tuntemuksiani. Kovin moni lomani alkoi ahdistuksella ja pelolla. Usein myös sairastelulla. Viisas ystäväni lohditti useasti, että nyt koet niitä tunteita, joille arjessasi ei ole tilaa.
Olen nyt ollut jo kaksi viikkoa lomalla. Tänä kesänä lomaa siunaantui kuusi viikkoa yhteensä, sillä ensi talvenahan olen jo uudessa sijaisuudessa. Lomani ensimmäisenä päivänä piipahdin siivoamassa pukukaappini, työpöytä odottaa osittain vielä vuoroaan. Kahdeksan vuoden failit ja paperit... noh, asia on vireillä.
Toisena päivänä ajoimme tyttären kanssa meren rantaan. Avasimme kesän keräämällä 17 kaunista pikkukiveä, muistelimme perheen kesiä, lapsuutta. Pidän kovasti ajatuksesta, että hänkin rauhoittuu kahlatessaan rantavesissä, katse ulapallle. Haaveilen antaneeni hänelle perinnöksi meren, heh, en vähempää.
Kolmannen päivän vietin Kolmosen kanssa Allergia-sairaalassa tutkimuksissa. Lopputulos oli hyvä, ei sittenkään allergiaa hamaslääkärin aineille, ei edes lateksille. Seuraavana päivänä olin itse lääkärissä. Kuten liki jokaisella lomallani.
Taas uusi antibiootti. Yli vuoden ajan olen jo niitä popsinut. Estolääkityskin on menossa. Tänä aamuna tuntuu, ettei sekään tehoa. Kuntoni on romahtanut, on vaikeaa jaksaa, kun joutuu nukkuu huonosti. Heräilen kipuihin. Hiippailen vuoteesta, jotten häiritsisi kääntyilylläni Puolisoa. Immuniteetti ja ilkeä virtsatietulehduksen kroonistuminen pelottaa. Samaan aikaan taistelin gynokologien kanssa. Oli sietämätöntä, kun minua ei kuunneltu! Suostuin koekaniiniksi kaksi kertaa, vaikka tiesin, etteivät heidän tarjoamansa vaihtoehdot minulle sovi. En ole vielä mummovaiheessa, vaan ylimääräiset hormuunit ovat yhä liikaa, kele! Ehkä aina, minä kun olen eläväinen olento!
Silti. On huikeaa huomata, etten ole masentunut. Pelottaa toki, mutta vain hieman. Uskoni tulevaan on vankkumaton. En ole yksin, vahvat kädet ovat minut paikanneet, tulevat tukemaan, kun uuvun. Murheeni ovat kutistuneet normikokoon, eivätkä enää vyöry öisin kimppuuni. Aaamuisin herään virkeänä ja onnellisena, vaikka unta olisikin vähemmän. Mikäs on herätessä, suudelmilla kun herätetään! Olen kuin allaolevan videon mollamaija, rakkaudella korjattu ja täytetty.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.