maanantai, 5. maaliskuu 2018

Minä, ihminen

muutto.jpg

Katsoin elokuvan: I, Daniel Blake.

Tärkeä ja erittäin koskettava leffa. Saattoi johtaa Briteissä lainmuutoksiin. Todellisuus, joka ei meiltäkään kaukana.Olen työssäni kohdannut ihmisiä, jotka eivät ole käyttäneet tietokonetta tai hiirtä, kuten leffan Dan. Olen täyttänyt asiakkaan kanssa nettilomaketta, joka tulee bumerangina takaisin, koska siinä on virhe, jota emme löydä! Ja kyllä, kirjautumisaika päättyi... aarrrgh!

Viime viikolla luimme asiakkaan kanssa Migrin lomaketta, jossa muotoilu oli hankala: vastustan / en vastusta... (en muista tarkkaan muotoilua, mutta jokin kaksoiskiellon vaara siinä oli, puuh). Nämä virkatekstit!! Vanhan sanomalehtiohjeen mukaan virkkeen ymmärrettävyys heikkenee jo 7 sanan jälkeen. M.O.T.

Yhteiskunnan asioita. Mietin. Todella. Mitä tästä tulee, minne olemme menossa? Haluan uskoa parempaan.

On hyvä syy: tunnen suurta ylpeyttä ja rakkautta lapsiani kohtaan. Heistä jokainen kokee oikeudenmukaisuuden arvokseen. Jopa niin, että kaksi heistä päätyi korkeakouluun opiskelemaan rankkaa, mutta tärkeää sosiaalialaa. On ollut komeaa seurata heidän tehtäviään, toinen kirjoitti esseen sosiaalityön etiikasta ja toinen haastatteli isoisäänsä, isäänsä ja lopulta reflektoi itseään laajassa esseessä, joka käsitteli suomalaisen sosiaalipolitiikan historiaa 100:n vuoden ajalta. Luin esseen isoisälle ääneen, joka sitä kuunnellessaan nyökytteli ja oivalsi jotakin olennaista sukupolvien ketjussa.

https://www.youtube.com/watch?v=HPdJunFLzRY

https://www.episodi.fi/elokuvat/i-daniel-blake/

perjantai, 5. tammikuu 2018

Yksinäinen siivooja

tiskir%C3%A4tti.jpg

Ihmisen on hyvä olla yksin. Välillä. Hetken. Toisinaan.

Miten muuten voisimme kohdata itsemme?

Oivalsin tänään jotain olennaista itsestäni. Muiden ihmisten puheita olen jo tottunut suodattamaan, analysoimaan, kuulemaan pisteet ja sydäntenlyönnit. Omaa puhettani en kuule, koska vaimennan sen tehokkaasti iskuporan, rekanjylyn, varpusviserryksen ja läppärin hurinan taa. Tänään kuulin itseni lausuvan: - Kunpa vaan joku istuisi tuolilla ja juttelisi minulle, kun samalla siivoan jääkaappia ja sulattelen pakastinta.

Poikani katsoi minua lempeästi: - Tulen ensi viikolla käymään, siivotaan yhdessä, vien lehdet ja roskat ja kamat vinttiin, istun ja kuuntelen, kun siivoat jääkaappiasi. Pakastin sulatetaan sitten pakkasten aikaan.

Hän oivalsi jotain olennaista. Niin olen aina toiminut. Aina on joku ollut lähellä, kun siivoan. Joku luki läksyjä keittiön pöydän ääressä, kun tein ruokaa. Kun tiskasin, luin pelin sääntöjä kysyvälle. Kun imuroin, joku väisteli levottomana. Kun pyyhin pölyjä, tanssahtelimme Metallican tahtiin.

Kun minä puhun siivoamisesta, minä puhun yksinäisyydestä.

 

 

sunnuntai, 6. elokuu 2017

Rehellinen perhonen

perhonen.jpg

Hesarin kk-liitteessä (elokuu 2017) Sonja Saarikoski kirjoittaa Selja Ahavasta ja hänen uudesta kirjastaan nimeltä Ennen kuin mieheni katoaa. Artikkeli on nimetty: Mies, joka lakkasi olemasta.

Artikkeli käsittelee Ahavan kokemusta avioliitostaan, erostaan ja ennen kaikkea miehestään, joka lokakuussa 2014 halusi puhua tärkeästä asiasta. Miehen sisällä asui hento, äänetön nainen - hänen sukupuoli-identiteettinsä oli muuttumassa.

Ahava kirjoitti tuolloin:
"Elämä sellaisena kuin sen tunsin, kuin me sen tunsimme, taitaa nyt muuttua ja kokonaan. (....) Mieleeni nousi kuva perhosesta, kotelosta, muodonmuutoksesta." Myöhemmin Ahava toteaa: "Mulle isoin asia ei ole ollut se, että mieheni on lähtenyt siihen korjausprosessiin. Vaan se, että tunsin läheistä ihmistä noin vähän. Siinä romahtaa tulevaisuus, mutta siinä romahtaa myös menneisyys."

************************************************

Kaksi kertaa kipeän eron kokeneena haluaisin sanoa Ahavalle, että noin käy, vaikkei sukupuoli keneltäkään vaihtuisikaan.

Ensimmäisessä erossa olin itse se, joka kasvoi toukasta perhoseksi, Muutuin teinitytöstä aikuiseksi naiseksi, opin ottamaan ja kantamaan vastuuta, halusin kehittyä ja muuttua, en pysyä paikallani, kipuilla. Halusin lentää. Se oli oikeuteni.

Toisella kertaa kävi juuri kuten Ahavan tarinassa. Eräänä päivänä mies tunnusti haaveilevansa, että elää yksin. Vastasin: - Rakkauteni ei ole vankila, se on vapaus. Mies lähti, en tiennyt minne. Hän muuttui, halusi eron, eroon kivustaan, löysi uuden elämänsä. Hän on nyt se perhonen, joka lentää. Se on hänen oikeutensa.

Ihmisten muuttuessa, muuttuvat ihmissuhteetkin. Joskus kasvua, muutosta voi sietää, ymmärtää, käsittää. Aina ei. Pettymys on suuri, molemmilla osapuolilla. Tarvitaan aikaa ja anteeksiantoa. Erossa me lakkaamme olemasta. Rakkaus kuolee.

Ahava sanoo: " Sä joudut tietyllä lailla perkaamaan läpi sen kaiken menneen, tilanne kerrallaan arvioimaan, mikä sitten oli totta ja mikä ei."  Totuuden arviointi on jälkikäteen silti vaikeaa. Jokin asia, jokin tunne on voinut olla totta joskus, vaikka se nyt näyttäytyisi valheelliselta. Arvostan rehellisyyttä suuresti.

"Hienotunteisuus tekee meistä valehtelijoita", kirjoitti Lassi Kämäri.

Epäsuora viestintä on huonoa käytöstä. Se on yksinkertaisesti epäreilua. Pohdin tätä siksi, että olen pyristellyt tästä ominaisuudesta itse eroon. Olen ollut epäsuoran viestinnän mestari. Olen mutissut, kiemurrellut, häivyttänyt ja ollut sekava. Surullista on ollut havaita, että mitä läheisempiä ihmiset ovat, sitä useammin he myös turvautuvat epäsuoraan viestintään.

Haluan oppia käyttäytymään kauniimmin, rehellisemmin ja suoremmin. Haluan oppia virheistäni. Rehellisyys kannattaa aina. Vielä kertaakaan ei ole eteeni tullut tilannetta, jossa olisin katunut rehellisyyttäni. Sen sijaan totuuden välttelyä olen katunut, sillä se on haavoittanut paljon syvemmin kuin rehellisyys.

 

sunnuntai, 6. elokuu 2017

Aamulla

mehil%C3%A4inen.jpg

 

Katsoin sinua,

 

enkä nähnyt lemmikinsineä silmissäsi

en tuntenut kehoni hapettavaa lehtivihreää

en haistanut hunajaista apilankukkaa

en kuullut kivikkokimalaisen hyörinää

en maistanut kuusaman muistoja.

 

Aamulla lumi peitti nurmikon.

maanantai, 17. huhtikuu 2017

Kuun valo, pimeyden armo

kuunvalossa.jpg

"Kuunvalossa mustat pojat näyttävät sinisiltä" -näytelmästä syntynyt elokuva (Moonlight) sopi täydellisesti Pääsiäiseni teemaan. Elämä on kärsimystä ja sen kanssa elämään opettelemista, Rakkauden etsimistä ja vaalimista. Pidin lapsenlasta sylissä, kuuntelin häntä ja hänen itkuaan, pelkoa ja kiusatuksitulemista, erilaisena olemista. Miten meissä vuosisadat surevat samaa surua! Kiusaamisen syyt vaihtelevat, mutta asia pysyy.

Myös minulta on kysytty kuin elokuvassa: Mikset pane hanttiin kiusaajillesi? Ja kyllähän me jotain keksimme, me kaikki: päihteet, urheilun, riippuvuuden, rikollisuuden, musiikin, meren hellät aallot - joiden sisällä häly katoaa. Vahvuudella voi piilottaa heikkoutensa, vai voiko? "Kuka sinä olet?", on keskeinen kysymys. "Pitää itse päättää, mikä sinusta tulee",elokuvan toinen tärkeä teema. Kuka minut määrittelee, ympäristö vai minä itse?

Elokuva on koottu kolmesta jaksosta: Little, Chiron ja Black - kaikki päähenkilön nimiä eri aikakausina; pikkuisesta Chironista isoksi mustaksi. Upea kuvaus: runsaasti herkkiä, pysäytettyjä lähikuvia, hengitti yhdessä elokuvan äänimaailman kanssa: aaltojen, heinäsirkkojen, viulujen ja pianon tahtiin. Käsi, joka kannatteli päätä uidessa tai rakkauden hetkellä, oli lohdullinen kuva. Päähenkilön pää painaa elokuvassa paljon, niin paljon, ettei se enää kykene puhumaan juuri mitään. Luottamus puheeseen, sanojen merkitykseen, kuulluksi tulemiseen on kadonnut.

Ohjaaja Jenkins etsi näyttelijät silmien perusteella, lähikuvissa todella voi uskoa erinäköisten hahmojen olevan sama pieni poika, samat silmät katsovat meihin koko elokuvan läpi, katsovat kohti ja katsovat ohi, pois.

Valtavat teemat kulkevat läpi elokuvan: erilaisuus, yhteiskunnallinen epätasa-arvo, sosiaaliset ongelmat, päihteet, riippuvuudet, kiusaaminen, katumus, pettymys, turvattomuus, kausaliteetit, rakkaus, hyvyys (varaäitinä Teresa, sic), muutos, mahdollisuus, anteeksianto, toivo...

Me kaikki haluamme tulla nähdyiksi, kuulluiksi, hyväksytyiksi. Armoa ovat tuuli iholla katukuiluissa, meren aaltojen loppumaton, turvallinen humina ja toinen ihminen, lähellä, kuiskauksen päässä.

https://www.youtube.com/watch?v=9NJj12tJzqc