Kätesi kattaa kehoni jokaisen solukon
akilleen kantapäästä pääni aukileeseen.
Olet Styks, jossa kastaudun kasvoista
molempiin kantapäihin, virtaan sinussa.
En päästänyt päätäni luutumaan, jätin aukon,
josta kuljet sisään ja ulos, hengität minussa.
Kätesi alla, suojaamalla, katseesi saatteessa,
lennän siivet avoinna, horisontin harmaassa.
Auringon kährästä, meren mullasta, ilman
pelkoa pudottaudun lehtiviherään macchiaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.