Jokainen ihminen on ovi.

Jokaisen ihmisen kohdalla voi valita: avaako vai sulkeeko kohtaamansa oven. Oven, jonka takana huikea kokonainen maailma sykkii, muuttuu, kasvaa.

Kun elää kauan, saa kohdata ovia usein. Viime lauantaina osallistuin juhliin, jossa puhuttiin kieltä, jota en ymmärrä. En tuntenut muita kuin kutsun esittäneen, ystäväni. Paikalle saapuessani havaitsin olevani ainoa muunkielinen henkilö. Se oli terveellinen kokemus. Oli hyvä kokea, miltä tuntuu, kun ei ymmärrä puheesta ympärillään sanaakaan. Ei, vaikka kuinka haluaisi.

Kun ei ole puhetta, kokee ihmisten katseet, nopeat kysymykset, ohitukset. Ja kun uskaltaa istua viereen, vieruskaveri huomaa ja ryhtyy uutterasti kääntämään juhlapuheita, tulkitsemaan tilanteita ympärillä. Noustaan seisomaan, lauletaan pitkään, iloisesti tanssahdellen, kansallislaulu. Ilo tarttuu, vieras liikuttuu. Tulkkikin kyynelehtii ja tarjoaa käsilaukustaan nenäliinaa. Siinä jo halaillaan, hymyt leviävät ympäristössä, olkapäille taputellaan.

Tunteet kuohahtavatkin hetkeksi, laantuakseen pian. Tulkkia hämmentää. Saan tilaisuuden rohkaista: - Tottakai uusi tilanne herättää monenlaisia tunteita: pelkoa, epävarmuutta, suuttumusta, pettymystä. Kaikesta toivosta ja uusista lupauksista huolimatta. Suomessa on ollut sisällissota ja sen jälkeen maailmansota. Kesti pitkään palauttaa luottamus. Moni oli menettänyt kaiken, ei ollut mitään. Oma isäni painoi 44 kiloa palatessaan sodasta, pitkä mies. Rauha ja yhteiskunta oli rakennettava. Yhdessä. - Sinä ymmärrät, hämmästyy tulkki. - Tietenkin, siksihän olen täällä. Juhlimassa uutta alkua, uutta presidenttiä, toivoa rauhasta ja vakaudesta.

Iäkäs rouva nousee seisomaan, mikrofoni tuodaan hänelle ja kamerat kääntyvät häntä kohti. Rouva toivottaa runsaasti viisautta ja jumalan siunausta uudelle presidentille.

Puheiden jälkeen raikaa laulu taas, tanssitaan ja iloitaan. Salin ulkopuolella kuvataan innokkaasti valtavaa kakkua, jokainen haluaa facebookiin siitä kuvan. Kuulen, että juhlaa on kuvattu ja lähetetty ympäri maailmaa. Hymyilyttää, sillä tämä taitaa olla julkisin esiintymiseni ikinä. Lyhyenä kun en tohdi koskaan takapenkkiin jäädä. Aivan etupenkissä en sentään ollut.

Kyllä, Somalia sai uuden presidentin, Mohamed Farmajo Abdullahin. Hänellä on vaativia tehtäviä edessään: nälänhädästä ja kuivuudesta kärsivien auttaminen, korruption kitkeminen, rauhan ja turvallisuuden takaaminen, luottamuksen luominen - ja monta, monta muuta seikkaa.

Toivo paremmasta on herännyt. Uusi alku on mahdollinen. Ovi on avattu.

(Ja minulla on puhelimessani uusia numeroita. Minulla on uusia ovia avattavaksi.)