<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Mustat liljat ja valkeat gardeniat ojentautuvat huumaten ylleni.
Putosin yön karheille kivilouhoksille päivän kirpeiltä kukkuloilta.
Minun on yhä vaikeampi nähdä sitä mitä totuudeksi joskus kutsuin.
Valheeni naamioituvat tuuheaan karhuntaljaan, korpinkynsien alle.
Keneltä minä piiloudun, kenet kannan aukiolle suihkulähteen reunaan?
Miksi lavastan tämän harmaan näyttämön kesäyön villiin unelmaan?
Minä yhä odotan suloista unta, jonka kerran uneksin sykkyrässä yksin.
Sinä tulit vuoteeni viereen, ojensit kätesi ja herätit minut valveuneen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.