Oliko se uni vai suomileffa vai muisto:
mies huutamassa kihisevällä asvalttipihalla
"peruuuu-noita, peruuuuu-noita!"
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Ruskeaksi paahtunut mies karkeissa housuissa
jatsisaappaat pölyisinä, suuret kämmenet karheina,
ruskearuutuinen lakki takaraivolla, hörönauravaisena.
Ikkunasta kurkkivat päät kuin liskot koloistaan, pikana
lompakolle ja tohvelit jalkoihin, vapisevissa kurttukäsissään
ryppyinen raha, tepsuttavat mummot hevosmiehen viereen.
Äkkiä joukko kirskuvia ja polleita lettipäitä, nuijapäitä,
yhtenä sykkivänä massana, pyrähtää liikkeelle ja pysähtyy
laboratoriorottana yhdeksi jättimäiseksi tuijottavaksi silmäksi.
- Se on noita, se huusi niin! - Eikä oo, senkin pöljä, sehän itte
peruutti koko homman. - Onpas se noita, katso sen silmiä,
se katsoo kahteen suuntaan yhtä aikaa, se näkee kaiken!
- Potut pottuina, mutisevat mummot ja raahaavat säkkejään ylös
kivikerroksiin. - Viekää siemenperunatkii, mutta mie en sinne
kunnantaloon lähre! Mie syön pieniä kiviä, mie oon sitkeä sissi!
Vanha mies ärjyy kellarin ikkunasta naama nokisena, silmät
liekkeinä. Hevosmies pakkaa kuormansa uudelleen huolella,
napsauttaa kieltään kitalakeen ja hevosen kaviot kapsuvat kadulla.
-----------------------------------------------------
Mukaelma Runotorstain teemasta: http://runoruno.vuodatus.net/
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.