<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Onneks samaan aikaan
ku jouduin näkemään tarkasti
mun oikea korva hiljeni.
Siitä lähti äänet.
Mulla oli edelleen pakopaikka:
kuuleva korva tyynyyn ja rillit pöydälle.
Kuuntelin säveliä ja sanoja sisältäni.
Näin oman avaruuteni.
Siinä maailmassa ei asunut muita kuin mä.
Olin keskipisteessä keskipisteenä.
Joulukuusi säkenöi ja lauloi mulle tarinoita
kaukaisista metsistä, taivaan takana palavista tähdistä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.