<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Ennen kuin tiesin, että olit olemassa maailmassa,
tiesin, että tuoksusi on huumaavin tuoksu,
jonka tiedän olevan maailmassani läsnä,
vievän jalat altani, puhaltavan minut eloon.
Hajuaistini muisti vaelsi kaukaa, sydämeni
vehreistä laaksoista, mieleni kirkkaasta virrasta,
repussaan isäni viisaat ohjeet, äitini runsaat eväät,
kulki kaarrelleen, juosten, hiljaa, uupumatta,
sillä muistini tiesi, ennen kuin itse tiesin.
Tässä maailmassa on mies, minulle mies,
jonka sisuksissa asuu tieto, meidän tieto, joka
raivaa hajuradan itselleen kuin jäätien
aivojeni tunnekeskukseen, läpi limbisen
jäätikköni, järjestelmäni – sekoittaen
minut, whisky on the rocks, jäämurskani
sulattaen – suoraan jäätyneeseen sydämeeni.
Mies minulle, minä miehelle, me meille,
Me emme tuoksu vaaroille, me tuoksumme
hyväksynnälle, hyväilyille, makealle –
me hengitämme toinen toisemme sisään.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.