Piakinen piipahdus työkoneelta, lomapäivän keskeltä. Lasten toiveet muuttuvat yhä hankalmmiksi toteuttaa. He toivovat levyjä, joiden esittäjiä en tunne, kirjoja, joista en tiedä oikein mitään (japanilaista sarjista englanniksi, sellaisia, joita ei tahdo Suomesta saada) ja pelejä, heheh, joiden hankkiminen -tietokoneen ollessa lähes hautuumaatilassa - on turhaa. Noh, löysin kai jokaiselle jotain ja rauhoituin.

Minä pidän Joulusta. Pidän kovasti. Nautin tunnelman luomisesta, lahjen paketoimisesta,miettimisestä mitä kullekin antaisin, pyrin aina löytämään lahjaan jonkin henkilökohtaisen näkökulman. Runokirjaa luen niin kauan kirjakaupassa, että löydän ajattelemalle henkilölle oikeat sanat sisältävän kirjan, jne.Nautin kokkaamisesta, nautin pöydän tunnelmallisesta kattamisesta ja tyytyväisesti tuhisevista läheisistäni.

Tänä vuonna en ehtinyt mukaan, ajoissa, en ehkä lainkaan. Joulu on huomenna ja minä vielä täällä. Huomenna ainakin osa lapsistani (ehkä kaikki) ovat isällään, parin, kolmen vuoden tauon jälkeen. Minä taidan jättää sekavan kotini, johon on toki kuusi ja kinkku hankittu, ja mennä isäni kanssa hautuumaalle ja sen jälkeen isän luo iltateelle kinkku-ja sillivoileiville.

Iltahämärässä palaan hiljaiseen taloon, avaan oven, kuuntelen kotini hengitystä. Sytytän kynttilöitä, otan kirjan, luen tovin, lasken kirjan ja henkäisen kotini täyteyttä. Minulla on historia, minulla on elämä, minulla on.

Bo Carpelan on kulkenut kanssani monessa, tietämättään. Hän viitoitti minua kirjojen pariin, hän vaikutti opiskeluihini (pääsykoetehtävissä oli Carpelania, jota huumannuin tulkitsemaan horisontaalissa ja varsinkin vertikaalissa, nuoren ihmisen pakatuvalla sydämellä), hän pysyi kirjojen parisa - enkä minäkään aio niitä käistäni päästää.

Suosikkirunoni on tyylipuhdasta Carpelania:

"Minä olin ilo

tuuman verran koholla

räsymätosta."

Tähän voisin nyt lisätä jouluisen lisäyksen, aion olla Jouluyönä ilo tuuman verran koholla punaisesta jouluräsymatostani. Henkäisen ja liidän koholla, ilon - jossa suru läikähtää - voimalla.

OIKEIN RAUHALLISTA JA KOSKETTAVAA JOULUNAIKAA - mitä kauemmin hiljaa ja paikoillaan, sitä varmemmin rauha löytyy - itsestään, toivotan tätä meille kaikille. Mielikuvitus on vahva lahja, sen avulla viivahdän läheisteni, teidän, meidän, heidän luona.