Lapsi istuu portaissa, välitilassa, ei ylhäällä minun luonani, ei alhaalla veljiensä kanssa, vaan portailla, matkalla .. puolivälissä Aikuisuutta, teini, lapsuus elävänä, lähellä, kuin liian pieni kenkä, puristaen, hämmentäen.

Hän istuu ja katsoo minuun kysyen, häiritsenkö? - Voi, kuinka voisit, olen tässä..ja vaikka kirjoitan, kirjoitan juuri Sinusta, enkelini.

Tämä on sateinen päivä, ensimmäisiä syystuulia, hämärässä on ruskeaa, ei sinistä kuten talvella, ei kuultavuutta kuten keväällä. Kuljen huokaillen huoneesta toiseen, muutos taas, levottomuuden lepakko kulkee kintereilläni.

Minne jäi kesä, missä joulu, järjestetäänkö juhlat?

Tämä on sateinen ilta ja tieni vie kirjastoon kuin Hectorin laulussa syyskuun lainaajan, joka lainasi uudelleen samoja kirjoja. Pysähdyn hyllyssä 'hyvän elämän' kohdalle ja minua
naurattaa: joko ymmärtäisin paremmin Lindqvistin Marttia? Montako kertaa minä olen tuota kirjaa lainannut? Viimeinen lause kolahtaa joka kerta:

"Elämän hyvyys ei ole sen lopputuloksessa, vaan siinä että se todella tulee eletyksi."

Mietin, kuinka eilen tv:ssä puhuttiin mielenterveyspotilaiden tarpeesta kuulua yhteisöön. Se kuulosti karmealta, emmekö me kaikki halua KUULUA johonkin, olla osasina?! Niin terveet kuin sairaat, vanhukset, lapset, aikuiset, työttömät, työlliset.

Lopulta päädyin taas ajattelemaan Nalle Puhin viisautta: ei pidä laskea sitä mikä puuttuu, vaan sitä mitä on. Minulla on NIIN paljon, ihanat lapset, rakastava isä, innostava työ ja siellä monenlaiset työkaverit, liki oma asunto, pyörillä kulkeva panssarivaunu, kirjoja, sanoja, iloja.

...Lindqvist sanoo: "Keskinäisen jakamisen kautta syntyy toinen taso, johon yksilö voi kuulua, mutta jota hän ei voi itselleen omistaa. se ei ole paratiisi eikä helvetti, vaan meille mahdollinen maailma, joka ei ole meidän varassamme, mutta jonka käsikirjoituksen me itse kirjoitamme".

Ja: minä jaan itseäni NIIN monen kanssa, saan niin monelta. Silti suren toisinaan Kumppanin puutetta, Yhteisen Arjen jakamista, Katseen kohtaamista, Tajunnan häivähdystä: ME.

Syyskuussa, 2003

- Nyt on elokuu ja minä olen viljaa. (Juice Leskinen)

Muutos on elämää. Elän. Keskellä ja keskeltä.