<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Mitä jos minun on tarkoitus kärsiä
koska muuten en millään opi.
Olen menettänyt näköni, kuuloni,
makuni ja tuntoni. Jäljelle jäi muisti.
Mitä jos minun pitää oppia,
koska muuten en millään kärsi.
Olen oppinut kutistumaan, katsomaan
poispäin, häipymään. Jäljelle jäi suru.
Mitä jos inttäisin vähemmän
Olen graniittikallioinen jukurapää,
asvalttiin sulatettu voikukanjuuri,
ärjyvä, savuinen pakoputki,
perseelle hakkaava heiluriovi,
itsepäinen pullonpalautuslaite.
Mitä jos ajattelisin vähemmän
nauraisin enemmän ja kirkuisin
rullaportaissa liikkeen riemua,
unohtaisin pääni sisään rakennetut
huojuvat palikkatornit, menneet
fraasit, entiset kesät, valvotut päivät.
Mitä jos elämä on tässä,
uskaltaisinko oppia, kärsiä ja rakastaa?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.