<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mä sain rillit ku menin kouluun.

Mä en nähny mitä taululla luki, vaik istuin ekarivissä.

Mulla oli salaisuus, jota kukaan ei tienny, en mäkään,

vaikka tiesin.

Mun maailmankuva muuttu kerralla.

Mikään ei ollu kuin ennen.

Kaikesta tuli liian kovaa ja tarkkapiirteistä.

Silmiin sattui ja rillit kalvoi nenään kolon ja

korvien taa painui kraaterit.

Mua ei enää pyydetty mukaan leikkeihin.

Ennen mä aina sain olla Etsijä, joka

ei koskaan löytäny ketää.

Sain olla Tyhmä Tytti, jonka ohi oli helppo

livahtaa huutamaan: Kymmenen tikkua laudalla!

Ennen sain olla Etsivä, jonka perässä kulkivat

uteliaat nuoremmat. Ne hämmästyivät vesilammikoissa

uivia krokotiilieja, numerovalojen muuttumista

aavekaupungin merkkituliksi ja rosvokoplien kiviin

kaivertamia salakirjoituksia.

Mä en enää nähny, vaikka näin.