Kaleidoskooppi (kreik. kalos kaunis, eidos muoto, skopein nähdä)

Putkimainen laite, jossa on kaksi pitkittäistä kulmaan asetettua peiliä. Toisessa päässä on tirkistysreiällä varustettu levy ja toisessa päässä kaksi lasilevyä, joiden välissä on pieniä erivärisiä irtonaisia lasinpaloja. Katsottaessa laitteeseen ja kierrettäessä sitä näkyy vaihteleviä tähden muotoisia kuvioita. kaleidoskoopin keksi Sir David Brewster 1817.

Näkeminen on minulle hyvin tärkeää. Näen asioita silmät kiinni. Minulla on hyvin heikko näköaisti ja siksi muut aistini ovat herkistyneet keskimääräistä tarkemmiksi. Likinäköisyyteni vuoksi näen hyvin vain lähelle. Tämä lelu, jossa tirkistysreiästä katsellaan pieniä muuttujia, oli minulle loputon ihmettelyn aihe.

Maailmankuvani on hieman samankaltainen. Aina voimme löytää UUDEN vision, pienellä liikkeellä, tarkastelukulman vaihdoksella. Ja värit, ne ovat aina maailmassani! Näen ehdottoman värikkäitä yöunia - päiväunista puhumattakaan.

Kun nostan katseeni kaleidoskoopin putken suulta, näen maailman sumussa. Siellä se on, etäällä, mutta läsnä. Haluan tutustua maailmaan, astua eteen, sivuille, taakse. Pysähtyminen on minulle kauhistus. Liikun vähän kerrallaan, maisten, haistelen, tunnustelen, kuulostelen ja - katson. Näen mitä näen. Siinä tehtävää loppuelämäksi.

8.4.2005

Kiitos Ystävät, kommenteista! Kunhan ehdin, koetan muotoilla tätä lisää, itseni näköiseksi enenmmän. Täällä voi leikkiä laatikoilla, lisätä kuvia, värejä jne. Nyt ja varmaan aina, minulle tärkein on sana. Koetan jatkossa kirjoittaa yksityisyydestäni yleisemmin, ikään kuin korkeammalta - vahingosta on viisastuttava. Jääkööt tapaamisiin, puheluihin ja meileihin pahimmat puhisemiset. Näiden kirjoitusten ei, siis nimestään huolimatta, ole tarkoitus hämmentää enää ketään ristiretkeilijää. Harkitsin jopa kirjoittamista omalla nimelläni, sillä se ainakin pitäisi kontrollini yllä. Noh, uskon itseeni.