Nuori äiti työntää lastenrattaat täpötäyteen bussiin. Nainen vaappuu raskautensa painosta, otsalla helmeilee hiki. Hän on hyvin kaunis, pitkät hiukset aistillisella nutturalla, otsahiukset kihartuneina siroja kasvoja kehystämään. Pieni liinahiuksinen poika kurkki uteliaana rattaiden kuomun takaa, heilauttaa itsensä välillä piiloon katseilta, palatakseen hetken kuluttua näkyviin.

Vanha mies kumartuu heitä kohti ja lausuu hymyillen: - Oi, miten söpö, olispas itselläkin tuollainen! Iäkäs nainen kiskaisee hermostuneesti miestä hihasta ja komentaa sivummalle. Mies katsoo naista kysyvästi: - Milloin se lääkärin aika olikaan, kolmeltako? - Joo, joo, nainen tuskailee ärtyneenä, huokaisee raskaasti ja jää tuijottamaan kiukkuinen ilme kasvoillaan kaukaisuuteen.

Pariskunta jää pian pois bussista ja mies kääntyy vielä nuoren naisen puoleen, vilkuttaa lapselle ja huokaa kuuluvasti: - Hyvä rouva, teillä on sitten kaunis lapsi, olette varmasti hyvin onnellinen! Nainen kiittää, lapsi vilkuttaa, minä hymyilen.

Mitä oli kuvan takana?

- Mies on entinen lastenlääkäri, joka ilahtuu suunnattomasti, että joku vielä tekee lapsia.

- Iäkäs pariskunta on vuosikaudet yrittänyt saada omaa lasta, siinä onnistumatta. Mies rakastaa lapsia yhä, naisesta on tullut katkera.

- Mies on totaali dementikko, ei muista mitään. tarkoitti lauseellaan, että halusin olla itse tuo rattaissa istuva lapsi. Vaimo on uupunut vastaamaan samoihin kysymyksiin toistamiseen.

-  Mies on luonteeltaan iloinen optimisti ja nainen totinen pessimisti.

- Mies on parantumaton Casanova, kääntyy busista jäämisen jälkeen seuraavan ihan donnan puoleen ja aloittaa saman alusta. Vaimo on kestänyt tätä viisikymmentä vuotta.

- Vaimo on pahasti dementoitunut kiukkupussi. Mies on päättänyt jaksaa loppuun saakka asennoitumalla säteilevän onnellisesti kaikkeen.