Hesarin kk-liitteessä (elokuu 2017) Sonja Saarikoski kirjoittaa Selja Ahavasta ja hänen uudesta kirjastaan nimeltä Ennen kuin mieheni katoaa. Artikkeli on nimetty: Mies, joka lakkasi olemasta.

Artikkeli käsittelee Ahavan kokemusta avioliitostaan, erostaan ja ennen kaikkea miehestään, joka lokakuussa 2014 halusi puhua tärkeästä asiasta. Miehen sisällä asui hento, äänetön nainen - hänen sukupuoli-identiteettinsä oli muuttumassa.

Ahava kirjoitti tuolloin:
"Elämä sellaisena kuin sen tunsin, kuin me sen tunsimme, taitaa nyt muuttua ja kokonaan. (....) Mieleeni nousi kuva perhosesta, kotelosta, muodonmuutoksesta." Myöhemmin Ahava toteaa: "Mulle isoin asia ei ole ollut se, että mieheni on lähtenyt siihen korjausprosessiin. Vaan se, että tunsin läheistä ihmistä noin vähän. Siinä romahtaa tulevaisuus, mutta siinä romahtaa myös menneisyys."

************************************************

Kaksi kertaa kipeän eron kokeneena haluaisin sanoa Ahavalle, että noin käy, vaikkei sukupuoli keneltäkään vaihtuisikaan.

Ensimmäisessä erossa olin itse se, joka kasvoi toukasta perhoseksi, Muutuin teinitytöstä aikuiseksi naiseksi, opin ottamaan ja kantamaan vastuuta, halusin kehittyä ja muuttua, en pysyä paikallani, kipuilla. Halusin lentää. Se oli oikeuteni.

Toisella kertaa kävi juuri kuten Ahavan tarinassa. Eräänä päivänä mies tunnusti haaveilevansa, että elää yksin. Vastasin: - Rakkauteni ei ole vankila, se on vapaus. Mies lähti, en tiennyt minne. Hän muuttui, halusi eron, eroon kivustaan, löysi uuden elämänsä. Hän on nyt se perhonen, joka lentää. Se on hänen oikeutensa.

Ihmisten muuttuessa, muuttuvat ihmissuhteetkin. Joskus kasvua, muutosta voi sietää, ymmärtää, käsittää. Aina ei. Pettymys on suuri, molemmilla osapuolilla. Tarvitaan aikaa ja anteeksiantoa. Erossa me lakkaamme olemasta. Rakkaus kuolee.

Ahava sanoo: " Sä joudut tietyllä lailla perkaamaan läpi sen kaiken menneen, tilanne kerrallaan arvioimaan, mikä sitten oli totta ja mikä ei."  Totuuden arviointi on jälkikäteen silti vaikeaa. Jokin asia, jokin tunne on voinut olla totta joskus, vaikka se nyt näyttäytyisi valheelliselta. Arvostan rehellisyyttä suuresti.

"Hienotunteisuus tekee meistä valehtelijoita", kirjoitti Lassi Kämäri.

Epäsuora viestintä on huonoa käytöstä. Se on yksinkertaisesti epäreilua. Pohdin tätä siksi, että olen pyristellyt tästä ominaisuudesta itse eroon. Olen ollut epäsuoran viestinnän mestari. Olen mutissut, kiemurrellut, häivyttänyt ja ollut sekava. Surullista on ollut havaita, että mitä läheisempiä ihmiset ovat, sitä useammin he myös turvautuvat epäsuoraan viestintään.

Haluan oppia käyttäytymään kauniimmin, rehellisemmin ja suoremmin. Haluan oppia virheistäni. Rehellisyys kannattaa aina. Vielä kertaakaan ei ole eteeni tullut tilannetta, jossa olisin katunut rehellisyyttäni. Sen sijaan totuuden välttelyä olen katunut, sillä se on haavoittanut paljon syvemmin kuin rehellisyys.