Siitä hetkestä, kun katsoit minuun, näit minut.

Rakastava katseesi eheyttää minut. Olen savea sinulle, muovaa minua.

Olen erillinen, en ole muut. Olen sinulle ja sinä minulle. Yhdessä erillistymme.


En pirstoudu lukemattomiksi säleiksi. En eläydy joka vastaantulijan murheisiin.

En etsi kotia toisten surutaloista, en pilki avannoissa, en juo kahvia hautajaisissa.

En ole enää yksin näillä kellonviisareilla, nuottiviivastolla, virkkeissä.


Olen kanssasi aikatauluissa, melodioissa ja kahden päälauseissa; minä rakastan.

Rakkaus lujittaa luustomme, joustaa polvemme, pehmentää ihomme mielen.

Vierelläsi mikään reitti ei pelota, eikä yksikään matka ole liian vaivalloinen.


Maailman vaikein lausuma kostuttaa huulemme, sammuttaa janomme, rauhoittaa.

Meillä on pulppuileva ilo, nyt. Rakastan sinua; maailmamme helpoin lausuma.

Kun herkesimme etsimästä muita, löysimme toisemme itsestämme, kuvamme.

**************************************************

Incubus maalaa silmän sydämeen:

;mode=related&search=