Hui, ihan huolettomasti se alkoi. Lilli soitti, että mee sä, kun hän ei pääsekään.
Mä olin ihan että, en kai MÄ ny mee, kun Sun piti! Lilli jankutti, et näin on parempi.

Jo ovella kelasin, että onpa se ilosen ja tsempin näköinen. Aivan upee tyyppi! Olenhan mä sen ennenkin tavannut, mutta nyt päästiin heti kiinni toisiimme. Se kyseli mun elämästä ja voinnista kaikkea. Kerroin sille bänet Jonin kanssa, se nyökkäili ymmärtäväisenä. Kyseli, onko mulla ketään just nyt.

Se sanoi, että ihmiset tarttee tällaisena pimeänä aikana toisiaan. Jokaisen pitää muistaa hemmotella itseään ja muita. Samalla se pörrötti mun hiuksia ja hipaisi poskea.Kyselin mäkin vähän sen elämästä, duuneista ja kiireistä. Hienosti se jaksaa, vaikka sen duuni on niin fyysisesti rankkaa, vastuullista ja sosiaalisesti vaativaa.

Olin sen luona melkein kolme tuntia! Olen ihan varma, että tästä syntyy vielä jotain. Mä olin aivan eri ihminen sieltä lähtiessäni. Piristyin valtavasti, mulla on tosi kevyt olo.

Ai, mitä? En tietenkään enää mee mun entisen luo, kun kerran olen nyt jo näin pitkällä tän uuden kanssa. Mä olen hyvin uskollinen tyyppi ja sitä paitsi... taitavaa hiusmuotoilijaa on tosi vaikee löytää!