Olen nyt ollut sairauslomalla 25 päivää. Siis 25! Ohoh. Korjaan: olen nukkunut talviunta lähes kuukauden. Miten paljon voi aikuinen ihminen nukkua? Yllätyksekseni todella paljon. Hämmästyttävän hyvin myös. Aluksi keskushermostoon vaikuttavat särkylääkkeet lisäsivät uniennäköä, onneksi nykyiset eivät aiheuttaneet painajaisia (PanaCod ei sovi minulle, oksentelen ja näen painajaisia). Iloitsin suuresti värillisistä unistani, eräässäkin oli valtavia syvänpunaisia erikoisia kukkia.
Särkyjä ei juuri ole ollut, siitä olen kiitollinen. Tärkeintä luutumisen kannalta on lepo. Jalkaterä turpoaa ja alkaa punoittaa rasituksesta, sen huomaan. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet elämässäni vaiherikkaita, rankkojakin. Rasitin ehkä itseäni liikaa, nyt on ollut tilaisuus lepoon. Suorastaan lepopakko. ;o)
Sairauslomani on liki puolivälissä, 32 päivää näillä näkymin jäljellä. 3.1.2017 jalkaterä kuvataan ja teräspiikin ulkoinen osa poistetaan. Luin netistä joidenkin kokemuksia vastaavista operaatioista. Vaikka netissä on monenlaista asiaa, tämä vakuutti minut. Kaikki ne, jotka olivat lähteneet liikkumaan/autoilemaan liian aikaisin, katuivat. Luutuminen ei ollut onnistunut tai se oli mennyt vikaan. Tottelen ohjeita, en ota riskiä. Haluan jaloilleni taas, kunnolla!
Kun tokenen, monipuolistan liikkumistani. Kuntosalilla kävin jo kevään ja syksyn mittaan, jatkossa tiiviimmin. Uimahalliinkin taas palaan. Uin ahkerasti noin 15 vuotta sitten. Viime vuosina uinti jäi, mutta lenkkeily pysyi. Nivelrikkoisen pitää hieman miettiä, mitä tekee.
Pysähtyminen on ollut hyvä kokemus. Sinistä hämärää olen ehtinyt tarkastella. En ehkä koskaan ole ollut näin paljon kotona, heh. Sydäntalvi sopii tähän puuhaan, päivän valoisat hetket ovat lyhyitä. Ilahdun puheluista, vierailuista. Lapset, ystävät ovat auttaneet, tuoneet ruokaa, jopa käteistä rahaa. Eilen veljeni toi isäni luokseni. Tein ruokaa, söimme yhdessä. “Ruoka maistuu aina paremmalla, kun vastapäätä istuu joku toinen”, sanoo isäni usein. Kyllä, se on täysin totta. Meidät on tarkoitettu toisillemme, meidät ihmiset.
Helsingissä yksinasuvia on todella paljon, muistaakseni yli 60 %. Toivottavasti tänä jouluna kovin moni ei syö yksin, vaikka arkisin syökin. Kyllä, meitä on luonani tänäkin jouluna aika monta. Ykkönen kuskaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.