|
|
|||
|
28.06.2009 - 22:33
Tänä aamuna tv-kokki Jaakko Kolmonen kertoi sydämeenkäyvästi isoisästään. Kolmosen isoisä neuvoi tekemään joka päivä ainakin yhden ihmisen onnelliseksi. Yksinkertainen ja selkeä ohje onnelliseen elämään! Viisas isoisä, totisesti. Lupaan yrittää parhaani tässä, en halua tehdä ketään onnettomaksi, haluan pitää huolta läheisistäni. Joskus voin kulkea kaukanakin, mutta palaan kyllä, kun tarvitaan!
26.06.2009 - 12:34
Kätesi kattaa kehoni jokaisen solukon akilleen kantapäästä pääni aukileeseen. Olet Styks, jossa kastaudun kasvoista molempiin kantapäihin, virtaan sinussa. En päästänyt päätäni luutumaan, jätin aukon, josta kuljet sisään ja ulos, hengität minussa. Kätesi alla, suojaamalla, katseesi saatteessa, lennän siivet avoinna, horisontin harmaassa. Auringon kährästä, meren mullasta, ilman pelkoa pudottaudun lehtiviherään macchiaan.
10.06.2009 - 21:30
Huh, mikä kevät! Viimeistään helmikuussa ymmärsin, etten mitenkään saa jatkaa nykyisessä työssäni. Työsuhteeni oli merkitty päättymään 31.8.09. Aloin selailla työpaikkailmoituksia. Johtaja pyysi minua kirjoittamaan esittelyn itsestäni, jota hän voisi verkostoihinsa jakaa. En kyennyt. Hain naapurikuntaan töihin, hakijoita oli 70. Eivät kutsuneet edes Kollega kotikaupungista meilasi vinkin sijaisuudesta. Paikka ei ollut Olen ollut nykyisessä työpaikassani kuukautta vaille 8 vuotta. Haikea on oloni, olen viihtynyt todella hyvin työssäni. Vietimme alkavien lomien vuoksi läksiäisiäni toissapäivänä. Olen yhä hämmentynyt saamastani huomiosta, kauniista sanoista, eleistä, kukista, lahjoista. Osa jopa lähes kieltäytyi juhlimasta, sillä lähdössäni ei Olen kokenut saman. Onneksi kokenut myös sen epäilyksensekaisen ilon, jonka tutkimuksen tulos toi: vauvalla kaikki kunnossa! Epäilyn siemen kylvettiin, vaikka toisaalta nyt olemme viisaampia: lapsi lienee enemmäin upsidedown, kuin pelkkä down! Kyllä tämä taas tästä. Elämä kun ei ole seisovaa, vaan virtaavaa vettä. Oikein hyvä niin. Muutos tuoksuu alkukesän tuulissa.
14.05.2009 - 18:25
Lauantai-ilta klo 21 lentokentällä. Pitkä, hoikka ja jäntevä mies saapuu tullista läpi. Hänellä on yllään musta polviin ulottuva trenssi, jonka alta pilkottaa taitavasti leikattu puku, tyylikäs vaalea paita ja siihen täydellisesti soveltuva kravatti. Hänen hiuksiaan eivät ole lentokentät tuulet sekoittaneet, hän kulkee salkkuineen määrätietoisen ryhdikkäänä. Hän kääntää katseensa vasemmalle ja kääntyy perhettään kohti. Vaimo seisoo kalpeana sivummalla tummassa jakkupuvussa. Mies nyökkää vaimolle, taputtaa poikaa kerran päähän ja kääntyy VÄÄRIN! FEL! FALSKT! WRONG! FALSE! Ei sviddu! Ei se noin mee! Lentokentällä seisoo 2 keskiäkäistä, kookasta ja tanakkaa naista. Tädit katsovat toisiaan silmiin, nyökkäävät ja hyökkäävät miehen kimppuun. Naiset kiskovat miehen takaisin lähtöaulan porttien taa, painavat hänet istumaan maahan ja antavat tälle kunnon läksytyksen. - Anti olla vimoinen kerta kun perheesi noin ohitat! Nyt nouset ja otat (Perustuu tositapahtumiin)
07.05.2009 - 18:18
Runojen pesässä
Perjantai-iltana näimme Kirsi-Kaisa Sinisalon käsikirjoittaman ja Taisto Reimaluodon ohjaaman Pesä Pienoinen -esityksen. Sinisalo itse ei puhu runojen lausumisesta, vaan katsoo runojen esittämisen olevan runoteatteria. Pesä pienoinen on nuoren parin selviytymistarina, jossa runotekstit kuvittavat heidän sisäistä maailmaansa. Voikkaan tehtaiden sulkeminen herätti Sinisalossa voimakkaan tarpeen ottaa kantaa ja hän alkoi kirjoittaa esityksen kehystarinaa.
Esityksen pariskunta ottaa lainaa ja alkaa rakentaa omaa kotiaan. Pian unelma romahtaa, he menettävät kumpikin työpaikkansa. Periksi nuoret eivät anna, vaan ryhtyvät kauppa-autoa ajamaan. Syrjäseuduilla sekään ei kannata, mutta vanhusten yksinäisyys ja lapsiperheiden hätä näyttäytyy heille selvästi. He päättävät ryhtyä sijaisperheeksi ja kokevat olevansa tarpeellisia ja tärkeitä hoidokeilleen. Elämään löytyi sisältöä ja pesään uusia asukkeja.
Ilahduin kovasti esityksessä käytetyistä runoteksteistä. Mukana oli runsaasti nuorten kirjoittajien runoja. Mikko Rimminen, Johanna Venho, Eino Santanen, Maria Syvälä teksteineen astuivat näyttämölle Viljo Kajavan, Sirkka Turkan, Kirsi Kunnaksen ja Aale Tynnin tekstien rinnalle. Vieressäni istunut virolaissyntyinen katsoja tunnisti myös teksteistä omansa: - Tämä on P. Mustapäätä, tätä meillä on kotona kirjahyllyssä!
Pidin kovasti esityksen näennäisestä yksinkertaisuudesta. Näyttämöllä oli puinen leikkimökki, jota esiintyjät kokosivat tekstiensä lomassa. Runot olivat esityksen pääosassa. Sanoilla ja lauseilla maalattiin tunteet ja ajatukset kaiken pyörityksen keskeltä esiin. Elämä heittelee, sanat antavat merkityksiä, niillä jaetaan rakkautta ja uskoa.
Läheisillä räsymatoilla
Lauantaina istuimme Pohjantähden alle. Kirsi-Kaisa Sinisalo esitti yhtä vaille sadannen kerran monologinsa Pentinkulman naiset. Esityksen ensi-ilta oli vuonna 2002 Urjalassa. Ritva Holmberg dramatisoi monologin, jonka kesto ilman väliaikaa on 1 tunti, 20 minuuttia.
Esityksen ideana oli käsitys, että Väinö Linnan naiskuvaukset olisivat olleet jotenkin vaisuja. Jokainen esityksen nähnyt on asiasta eri mieltä. Sinisalo marssittaa näyttämölle naisen elämänkaarta neidosta mummoon ja punikista ruustinnaan. Esitys kosketti minua syvästi. Suomalaisen naisen historiaa on harvoin näyttämöllä näin nähty! Sinisalo rakensi naisensa huolella: punastuva Elina, kiihkeä Elma ja vanha Alma halvaantunein käsin ovat tuttuja rakkaita katsojalle.
Lavastus oli niukkaa, mutta sitäkin huolellisempaa. Hetkeä aiemmin sylissä vauvana hellitty matto lennähti lattialle avaten uuden elämän ja kodin katsojalle. Kankaat kahisivat, harjat lakaisivat, astiat kilisivät - tuttuihin kodin ja naisen ääniin sekoittui myös radiosta kuuluvia sotaselostuksia, niin talvisodasta kuin Lähi-idän kriiseistäkin. Esityksen päättyessä tunteet täyttivät Espoon salin. Esiripun takana kyynelehti vahvasti eläytynyt näyttelijä ja katsomon hämärässä niisti herkistynyt katsoja. Olimme jakaneet yhdessä Elämyksen!
Lintallaan kuunvalossa
Onneksi saimme reilun tunnin tauon, jotta kykenimme vastaanottamaan seuraavan esityksen, Reimaluodon monologin Kuu on linttaan astuttu kengänkorko. Reimaluoto on dramatisoinut Pentti Saarikosken runoista vauhdikkaan ja koskettavan, musiikkia sisältävän esityksen.
Esityksen nimi on napattu Saarikosken Tanssiinkutsu-kokoelmasta, joka ilmestyi kolme vuotta ennen Saarikosken kuolemaa. Uuden Suomen haastattelussa Reimaluoto kertoo esityksen ammatillisista haasteista. Hän myöntää, että hänen oli aluksi vaikea ymmärtää Saarikosken tekstejä. Tämä puolestaan hämmästyttää katsojaa, niin luontevaa ja selvää on Reimaluodon intiimi, hauska, innostunut läsnäolo näyttämöllä. Hän on yhtä tekstiensä kanssa.
Iloitsin Saarikosken tekstien huumorista, en ollut ymmärtänyt kaikkea nuorempana. Nyt nautin yksittäisistä riimeistä, jotka sykkivät iltatähden lailla esityksen taivaalla. Kun runoilija ei jaksa pilkkoa puita, on 'sahapukki väsynyt, kirves vikuroi ja kengännyörikin lerkku'.
Runoilija hoksaa, että 'mikään kieli ei elä / ennen kuin se on käännetty kuolleeksi kieleksi / tätä tarkoittaa informaatio' ja samaan aikaan hän sanoo: 'älä käännä elävää kieltä kuolleeksi'. Runoilija tanssii humaltuessaan ja selvin päin, laulaa ja heittää kuperkeikkaa Suuren Tuntemattoman edessä. Hän pilkkoo lopulta puut ja mutisee: ' on kutsuja joihin voi vastata kieltävästi vain kerran'.
Yllätyksekseni Reimaluoto ei ollutkaan lavalla yksin. Runot saivat kylkeensä oivaltavaa musiikkia. Tomi Rikkola soitti hauskanmuotoista harmonia, maniskaa, pillejä ja jopa haravasta rakennettua kielisoitinta. Tuomo Kuure toi kepeydelle vastapainoa tanakalla kontrabassolla. Esiintyjien yhteistyö oli saumatonta, muusikot tarjosivat sanoille siivet, joilla lentää katsojien yllä.
Maailmaa jäljittämässä
Näyttelijä ja teatteritaiteen tohtori Helka-Maria Kinnunen ehdottaa Teatteri-lehden numerossa 2/2009 näyttelijä-sanalle vastinetta jäljittäjä. Kinnunen on oivaltanut, että sellaiset prosessit, joissa todella syntyy jotain, tapahtuvat yhteydessä, vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Eristyksissä ei ole toimintaa, vain yksinvaltiaiden tekoja ja orjien suorituksia, filosofi Hannah Arendtia mukaillen.
Kinnunen pohtii myös, miten olla ihminen ja näyttelijä, miten olla ihminen ja teatterissa? Jäljittäminen näyttelijän työnä merkitsee luopumista ikuisiksi ajatelluista arvoista ja asenteista, ja vainun hakemista ihmisten yhteisöistä.
Espoon teatterissa emme olleet eristyksissä, emmekä yksin. Jaoimme yhdessä näyttelijöiden kanssa vahvoja elämyksiä. Saimme tuntea ja viisastua - yhdessä. Jäljitimme maailmaa, rikastuimme monin ajatuksin, pääsimme ainakin taiteen ja elämän jäljille. Se on paljon se.
* * *
Teatteritieteen maisteri, näyttelijä Kirsi-Kaisa Sinisalo toimii tällä hetkellä Kajaanin Runoviikon taiteellisena johtajana, näyttelee, kirjoittaa, juontaa, tuottaa näytelmiä ja erilaisia tilaisuuksia. Hänet on valittu Rauman kaupunginteatterin teatterinjohtajaksi 1.8.2010 alkaen.
Taisto Reimaluoto on näytellyt teattereissa, elokuvissa ja televisiossa. Hän on myös työskennellyt rakennusalalla. Hänen nimeään kantava Taisto Reimaluoto -teatterifestivaali järjestettiin Kontiolahdella kesällä 2008. Myös kesällä 2009 Kontiolahdella tapahtuu - kannattaa osallistua, jos kesällä siellä päin liikkuu!
30.04.2009 - 13:25
Suomalainen vappu on kopiotu! Ei se mitään. Tehdään Suomen vapusta vientituote! Nostetaan Suomi vapulla lamaannuksesta! Viileitä telttoja, kuohuvaa juomaa, aurinkoa, raakaa tuulta, vahvaa juomaa, innostuneita muusikoita, hjullua yleisöä... Ja muistakaa kulkea tänään tien valoisaa puolta! Virkeää vappua!
15.04.2009 - 13:16
Tämä nauratti minua oikein kovasti:http://www.youtube.com/watch?v=sjpbxC-rJFU Kirjastoautojonossa! Tavuton tammikuu! Tuntematonta kolme päivää putkeen, är-kirjaimista väärinpäin lähtee näkö! .... Luvuton lokakuu?!Ismo Leikolan stand up -komiikka huitasee assin sillalta niin kuulijalta kuin häneltä itseltään. Hänen harmittomon ja jopa tankkaava esiintymisensä on silkkaa katsojan hämäystä: huumorikirves iskee tarkasti ja napakasti - osuu kalikkaan kuin kalikkaan! 14.04.2009 - 21:42
Kuva: http://www.kirsikoti.fi/pages/6 Huoneesta kantautui hillitty puheensorina, ruusut tuoksuivat maljakoissa ja lahjapöydällä näkyi paketteja. Liityin jonoon, jonka alkupäässä seisoi
02.04.2009 - 22:10
poika kämmenet otsallaan, katse kaukana
24.03.2009 - 22:09
Leijailen vapaasti lähes joka yö. Uneni ovat vauhdikkaita, niissä tapahtuu paljon, pohdin koko ajan asioita. Aamuisin pääni on pullollaan. Herätessä mutisen miehelle omituisia lauseita, joita unissani minun on pitänyt painaa mieleeni. Niissä on jokin idea - mutta aivan totta, se on kovin, kovin katoavainen. Työsuhteeni on päättymässä. Näinä aikoina se on tosiasia, joka saa aivoni kiehumaan. Olen saanut tehdä 7 hyvää vuotta töitä. Olen viihtynyt työssäni. Se on tarjonnut minulle turvaa vaikeina vuosinani. Vaikka avioliittoni ja edellinen työsuhteeni olivat päättyneet, ei elämäni ollutkaan ohi. Lapset ja läheiset olivat yhä luonani. Uskaltauduin yrittämään uutta työtä. Aluksi työsuhdettani jatkettiin kaksi kuukautta kerrallaan, pian sain jo puolen vuoden pätkän. Sitten onnisti: sain kaksi kertaa kolmen vuoden sijaisuudet, yhteensä kuusi vuotta! Elokuun jälkeen en tiedä missä olen, mitä teen. Työnantajani ei voi luvata jatkoa, ymmärrän sen. Ajat ovat, mitä ovat. Kesän alussa 2001 oli juuri jäänyt vuoden kestäneen keikan jäljiltä työttömäksi. Lapseni olivat juuri ja juuri kaikki kouluiässä ja minä aloin päästä jaloilleni. Erosta oli kolmisen vuotta. Meilasin työnantajalle ja sain kutsun haastatteluun (olivat pari kertaa aiemmin tarjoutuneet ottamaan minut keikkahommin). Haastattelun lopuksi sanoin: - Olisi vielä eräs asia. Minun pitäisi päästä kolme kertaa viikossa keskellä päivää terapiaan. - Kyllä se järjestyy, kun teet tunnit takaisin, vastasi esimies tyynen rauhallisesti. Olin varautunut selittelyihin ja torjuntaan. Tämäkään asia ei aiheuttanut siis pulmia, sain töitä. Terapiani loppui 2003 keväällä, eikä se aiheuttanut minulleni pulmia työpaikallani. Avoimesti sen myöskin kerroin, sillä en halunnut kenenkään joutuvan pohtimaan, miksi katoan keskellä päivää. Olin mielessäni asettanut työnhaulleni jättimäisiä esteitä. Olin kolmen lapsen yksinhuoltaja, mielenterveyskuntoutuja, jonka naapurissa asui iäkäs isäkin. Oli käsittämättömän huojentavaa tajuta, ettei mikään näistä peloistani ollut este työntekemiselleni. Olen nyt kahdeksan vuotta vanhempi. Esikoinen on lentänyt pesästä, mies muuttanut meille, Kakkonenkin täysi-ikäinen. Siviilielämäni on toki vilkasta, mutta ei lainkaan raskasta. Päinvastoin. Saan päivittäin iloa ja voimaa läheisiltäni. Uskon, että minulla on yhä annettavaa työelämälle. Missä ja miten, se selviää kuluvan vuoden aikana. Ehkä. Leijailuni päättynee ja pääsen taas ratin taa. Jotakin kohti.
15.03.2009 - 22:48
Toisaalta... niin. Toisaalta en halua olla liian jyrkkäkään. Asoilla on YHÄ puolensa, sen on elämäni vain vahvistanut. Helpolla en minäkään päässyt, kolhuja olen kohdannut, mutta yhä haluan ymmärtää. Laiskasti tai ahkerasti, sama se. Kunhan edes joskus, edes hieman. 11.03.2009 - 19:39
tietää mitä tekee, tahtoo minä kurkotan kohti tiedän mitä teen, tahdon
Kristallisoituneet atomit sekoittuvat suloisesti suudelman tulisinetti sulkee savuiset silmät.
* * *
Musa: Antony and the Johnsons: Hope there's someone <http://www.youtube.com/watch?v=loNU4fVpO8E&playnext_from=PL&feature=PlayList&p =ECAB84089369ACB4&playnext=1&index=6> 05.03.2009 - 18:30
Isännöitsijä, urakan esimies, pari remontin valvojaa seisoi ovella: - Mitens on mennyt? - Kyllä, tervetuloa. On meillä yksi hankala pulma. - Jaaha, vai semmoinen ongelma! - Taidatte olla tyytyväisiä lopputulokseen?
- Huomasitko, kulta, miten soman pikkuorkidean löysin
02.03.2009 - 21:50
Saako tavaraan kiintyä? Noh, tavara on tavaraa. Autoni (Volkswagen Golf farmari)
Hieman haikea toki on olo. Sinne se jäi, melkein perheenjäsenemme, hataran lukon
23.02.2009 - 21:48
18.02.2009 - 21:09
Olen viime aikoina hämmästellyt elämän kulkua - juu niin, taas. Minä kasvoin eri kaupungissa kuin vanhempani. Elin erilaista elämää. Minun lapseni ovat eläneet koko elämänsä minun kotikaupungissani. Niinpä he kulkevat tuttuja polkuja, kukin silti tavallaan. Poikieni kohdalla erilaisten reittien raivaaminen tuntui luontevalta. En ole ajanut mopolla pitkin metsiä salaa, tsygellä kyllä. En kuhissut kuten poikani teini-iässä, enkä ollut yhtä rauhallinenkaan kuin toinen poikani. En elänyt poikain elämää, elin poikatytön (ööh?) elämää, eri vuosikymmellä, erilaisessa kaupungissa, vaikka samassa. Olen perheeni ainoa tytär. Aivan kuten tyttäreni on perheensä ainokainen. Viime aikoina tyttäreni kokemukset ovat palauttaneet mieleeni lukuisia muistoja. Lukioaikani Helsingissä oli hauska ja miellyttävä kokemus. Toisin kuin peruskouluni, josta jäi surullisia muistoja. Lukiossa tajuntani sai tilaisuuden, koin saavani olla minä. Pidimme tiiviisti yhä, luokkamme oli käsittämättömän pieni, vaivaiset 17 oppilasta. Huumori hitsasi meidät yhteen. Muistan yhä vitsejä noilta vuosilta. Iloitsen isosti, kun tyttäreni on saanut kokea koulussaan lämpöä, ystävyyttä ja viisautta. Koulun rehtorina toimii poikkeuksellisen lahjakas henkilö, joka on luonut kouluun ainutlaatuisen ilmapiirin. Koulun henkilökunta jaksaa ja viihtyy - ja siksi myös oppilaat viihtyvät koulussaan. Koulun vanhojen tanssit olivat tunnelmallinen tilaisuus, johon oli perjantai-illaksi kutsuttu läheiset ihailemaan lukion vanhojen luomaa ohjelmaa, tarjoiluakin oli. Nautin joka sekunnista. Nauroin ja kyynelehdin vuolaasti. Miten kauniita, miten sulavia! Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen! Iäkäs isäni kysyi: - Tahtoisitko itse olla tuolla? - Oih, minähän olin siellä! Olen kokenut tuon ja nyt iloitsen, kun tyttäreni kokee saman. On oikein nauttia naisellisuudestaan, on oikein olla nuori ja onnellinen. On oikein, että on hetkiä huolia vailla! Ei, en enää haluaisi kokea samaa uudelleen. Haluan kokea niitä suuria tunteita, joihin nyt kykenen. Haluan jakaa tunteeni ja iloni läheisteni kanssa juuri nyt, juuri näin. En olisi kovin nuorena kyennyt Tähän Rakkauteen, jota nyt saan Mieheni kanssa kokea. Olen hyvin onnellinen, tässä ja nyt.
01.02.2009 - 09:54
On aikoja, joilloin pääni ruuhkautuu. Ruuhkasta seuraa, etten näe kunnolla lähelle, enkä kauas. On pysyttävä tarkentamaan kuvaa. Kolmonen ei jaksa innostua koulustaan pisaraakaan. Musiikki ja tyttöystävä vievät voimat ja kiinnostukset tehokkaasti toisaalle. Peruskoulun vikalla luokalla ei vaan kannattaisi luovuttaa. Minun lempeä Kuopukseni kapinoi! Harmittaa vaan, että kapinoi kouluaan, eikä minua vastaan. Minussa olisi ollut jo runsaasti treenattua kiviseinää, johon päätänsä takoa. Tästäkin joudun pysyttelemään etäällä ja lähellä yhtäaikaa. Ukki naapurissa elää omaa elämäänsä säästöliekillä (kirjaimellisesti: eläke on pieni, eikä elosssa olevia ystäviä ole), mutta lastenlastensa elämää hän tukee mittarit kaakossa. Iloitsee, kun jälkeläiset iloitsevat ja jakaa surut heidän kanssaan eteenpäin kannustaen. Pystyinpä itse samaan aikanaan! Lähellä ja etäällä, läheltä ja etäältä katsomaan ja kuulemaan ihmisä, läheisiäni.
31.01.2009 - 15:49
Mies istui rauhallisena isolla sohvalla. - Noh, mikä on?
22.01.2009 - 18:30
|
Kirjoittaja
Kaleidoskooppi oli lapsuuteni rakkain lelu. Koskaan ei pidä luovuttaa. Aina löytyy uusi näkökulma. Värejä ja niiden yhdistelmiä riittää. Tämä on hyvin lohdullista. Tirkistysaukkoa käytetään taiteessa rajaajana. Joskus näkemistä helpottaa, kun näkee vain osan kokonaisuudesta. Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 Kiekaukset
Because The Night - Patti Smith En hoitoo saa - Sanna P Frozen - Madonna Falling Deep - JEppe Siivet saan - Maarit (älä mee nukkumaan) Robert Pläntin kaikki Paul Rodgers - All right now (JESTAS!) Coco Taylorin kaikki United Fruit - Agit-prop Hyvät vitamiinit - Neurooppa Ou Wee! - PK Keränen Stevie Ray Vaughn - extrapaksut kiekaukset Pavlov's Bell - Aimee Mann Constant Craving - k.d.lang Tush - Joan Jett Maailman paras nainen - Ona Kamu Eli's Comin' - Laura Nyro Object Of My Affection - Shawn Colvin Decent Woman Blues - Katleen Vandenhoudt & Pascale Michiels Mikä miulla mielessä - Värttinä Blog - pulinat
Blog - pulinat http://www.paavo.vuodatus.net/ http://solmukohtia.blogspot.com/ http://diesel2.vuodatus.net/ http://janiksenselka.wordpress.com/http://viidesrooli.wordpress.com http://www.melankolia.net/menopaussi/ http://www.jiipeekoo.vuodatus.net/ http://pseudomorfoosi.blogspot.com/ http://hanhensulka.blogspot.com/ http://teknokekko.vuodatus.net/ http://www.amnellanna.blogspot.com/ Circ - keskustelut
My web-wizard
|
||