maanantai, 28. marraskuu 2016

Rakkauden henkäys

Mustat lakeerikengät, smokkipukusi, hiuksesi

kiiltävät vasten valkeaa Burkina Fason marmoria

vapaiden ihmisten mailta louhituilla tahdeilla

tanssit Harmattanin hengittäessä sileälle ihollesi

tuhansia vaiennettuja metamorfisia hiekanjyväsiä.

 

Minä, tanssija.

Sinä, murskattu.

Osiemme vaihdos - tuuleen puhallettu.

 

"Artikla 1:

Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä."

 - YK:n Ihmisoikeuksien julistus, 1948

 

Pasilan%20silta.jpg

 

 

 

lauantai, 26. marraskuu 2016

Hiljaisuus! Freeze!

Jalkani operoitiin maanantaina. Lääkäri määräsi sairauslomaa kahdeksan viikkoa. Päkiäponnistus kielletty, kävelykepit ja pirkakenkä noudettu. Pysyttelen siis kotona. Viimeisen kahden vuoden aikana olen liikkunut tuhansia kilometrejä, jalan, junalla, metrolla, raitiovaunulla, autolla, lentokoneella. Usein yksin, mutta myös seurassa.
 
Puhelin soi aamulla. Isä, 93-v. soittaa. Yritän vastata, mutta en saa ääntä. Toissapäivänä alkoi pahoinvointi, vatsa totaalisekaisin, yöllä nousi kuume ja kurkkukipu. Lima vei äänen. Isä huolestuu entisestään, muutenkin jo soittaa 2x päivässä, koska olen nyt kotona. En jaksaisi nyt huolestua hänen huolestumisestaan. Puhelin soi uudelleen: - Palaako sun autossas yleensä punainen merkkivalo?
 
En saa ensin vastattua, kunnes jostain syvältä nousee ääni ja saan karjaistua: - Eiiii! - Auto on juuri huollettu 1000 eurolla, uudet talvirenkaat hankittu 500 €:lla.
 
Mihinkään en pääse. Mitään en voi. En jaksa. Kahteen vuoteen yhtään flunssaa. Nyt ei edes sinkki pelastanut. En liiku. En puhu. Komiikkaa tässä väkisin on, kun en puhumaankaan kykene. Hiljennetytään nyt vaan kunnolla; minä ja toi Häslä, joka sisälläni asuu.
 
Elämä. Nöyryys on taitolaji. Huumorinkukkakin kuihtumassa. Lähden kastelemaan, polvilleni onneksi pääsen.
 
 
huurre.jpg

tiistai, 15. marraskuu 2016

Sattumus

sade%20ikkunassa.jpg

Toivon

että en

toivo

sinulle

samaa kuin

minulle

sattuvan.

 

Ja silti. Sattuu.

 

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Korville: https://www.youtube.com/watch?v=jhOursPOa-c

 

 

torstai, 13. lokakuu 2016

Älä ajattele ajattelemista

Kun puoliso kuolee, jäljelle jäävä

saa sukeltaa suruun.

 

Kun puoliso katoaa omasta halustaan, jäljelle jäävälle

jää jäänkuultava äänettömyys.

 

Kun puoliso haluaa eron, jäljelle jäävästä

tulee jäävi jäävättäväksikään.

 

Eroa saa surra, ei saa surra, saa sitoutua, ei saa tarttautua, älä ole säälittävä ruinaaja, päästä irti, ole ylpeä itsestäsi, älä roiku, hän ei ansaitse sinua, sinä et tarvitse häntä, pärjäät yksinkin, joko nyt näet hänen todellisen minänsä, unohda hänet, ajattele hänestä miljoona paskamaista asiaa, muitakin maailmassa on, vieläkö ajattelet häntä, etkö osaa olla yksin, mikset katso eteenpäin, kurkota kuuseen, unohda menneet, kiepsahda katajaan, jonneen, onneen, anna palaa, syttyä, tulla, juokse, oletko jo hävittänyt kaikki valokuvat, miksi mietit vikojasi, älä ajattele: en ajattele häntä, älä jää yksin kotiin, rauhoitu, revi kaikki muistosi, sytytä tuleen hänen kirjeensä, turruta ihosi huokoset, hän ei enää ole ihosi alla, yllä, yltäpäältä sinussa, ole realisti, romantiikka on skeidaa, keskity olennaiseen, puhalla ulos, älä hengitä häntä sisääsi, lennä, olet vapaa, vapaa vapaa vapaa vapaa vapaa vapaa

 

l%C3%A4pikuultava.jpg

perjantai, 30. syyskuu 2016

Erotettu, irtisanottu

Hän täytti lomaketta. Sukupuoli: mies, nainen, muu. Tämä on helppo, ainakin toistaiseksi. Siviilisääty: naimisissa, naimaton, eronnut, leski. No perhana. Tästä puuttuu jokin vaihtoehto, mikään noista ei osunut häneen.

Mikä sitten häneen sopisi? Hän ei ollut toivonut eroa, oli luullut olevansa loppuelämänsä naimisissa. Hänet oli naitu sukuun, ei sen jälkeen voi olla naimaton. Leskikään hän ei ollut. Hänet oli erotettu avioliitosta, irtisanottu rakkaudesta, johon hän oli sydämestään sitoutunut.

Erottaminen tapahtui häkellyttävän nopeasti. Eräänä päivänä puoliso sanoi:- Olen ruvennut haaveilemaan. Hän vastasi: - Sehän on hyvä, kyky haaveilla on mielenterveyden mittari. - Haaveilen, että... asun yksin. Ja niin puoliso lähti, katosi kuin lepakko öiseen metsään, vaitonaisesti, lähes huomaamatta.

Hän jäi jättimäisen miksi-kysymyksen alle. - Mitä tein väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin? Hän koki olevansa asianosainen, joka osallisuus eroprosessiinsa kiistettiin. Ei ollut selkeää prosessia, oli vain valtava mykkyys. Uhriksi hän ei itseään kokenut, sillä liitto oli ollut hyvä, rakkauden täyttämä.

Lukujen 3 ja 2 erotus on 1. Tulosta voi joskus olla vaikea erottaa, silmin ja sydämin havaita.

Syykin eroon selvisi, lopulta. Puolitoista vuotta myöhemmin. Se on toinen tarina, se.

 

tyhj%C3%A4t%20tuolit.jpg