Hän täytti lomaketta. Sukupuoli: mies, nainen, muu. Tämä on helppo, ainakin toistaiseksi. Siviilisääty: naimisissa, naimaton, eronnut, leski. No perhana. Tästä puuttuu jokin vaihtoehto, mikään noista ei osunut häneen.

Mikä sitten häneen sopisi? Hän ei ollut toivonut eroa, oli luullut olevansa loppuelämänsä naimisissa. Hänet oli naitu sukuun, ei sen jälkeen voi olla naimaton. Leskikään hän ei ollut. Hänet oli erotettu avioliitosta, irtisanottu rakkaudesta, johon hän oli sydämestään sitoutunut.

Erottaminen tapahtui häkellyttävän nopeasti. Eräänä päivänä puoliso sanoi:- Olen ruvennut haaveilemaan. Hän vastasi: - Sehän on hyvä, kyky haaveilla on mielenterveyden mittari. - Haaveilen, että... asun yksin. Ja niin puoliso lähti, katosi kuin lepakko öiseen metsään, vaitonaisesti, lähes huomaamatta.

Hän jäi jättimäisen miksi-kysymyksen alle. - Mitä tein väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin? Hän koki olevansa asianosainen, joka osallisuus eroprosessiinsa kiistettiin. Ei ollut selkeää prosessia, oli vain valtava mykkyys. Uhriksi hän ei itseään kokenut, sillä liitto oli ollut hyvä, rakkauden täyttämä.

Lukujen 3 ja 2 erotus on 1. Tulosta voi joskus olla vaikea erottaa, silmin ja sydämin havaita.

Syykin eroon selvisi, lopulta. Puolitoista vuotta myöhemmin. Se on toinen tarina, se.