Filosofi Johannes Ojansuu esiintyi alustajana Tulevaisuuden ystävät ry:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Illan otsikkona oli oli Kiireen ja tehokkuuden ylivalta. Kokonaisuutena illan teemat risteilivät ohi filosofin ja keskustelijoiden, joille kävi niinkuin tällaisissa illoissa tahtoo käydä: puhuivat omista taustoistaan ja itsestään. Toisaalta, kukapa vois loukkaantua Ville Komsille, joka yltyi muistelemaan tapahtumia vuodelta 1982. Yritysjohtajat kertoivat omista kiireistään ja niiden kohtaamisista tai kohtaamattomuuksista. En voinut välttyä kokemasta eliitin läsnäoloa. Köyhä ei valita kiireen ylivallasta - eikä työtön.

Mistä Ojansuu sitten puhui?

Ojansuu puhui minuuden ja yhteiskunnan suojelemisesta. Pyhä (arvokas meissä) meissä peittyy, kun rajapintaa rikotaan. Rajapinta (ihmisen keho, iho) on ainoa tapa kohdata toinen ihminen. Ja itsensä myös, sillä kuolema on meidän jokaisen raja. Pitäisi antaa olla, armahtaa. Armo on rajasuhde itseemme. Väkivalta, niin henkinen kuin fyysinen, on toisen ihmisen rajapinnan rikkomista, epäkunnioittamista. Rakkaus on toisenlaisuuden hyväksymistä, tilan luomista toisen muuttumiselle.

 

Vapaan markkinatalouden ihanne on Ojansuun mukaan tyytymätön ihminen. (Älä hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet!) Tyytymätön tarvitsee koko ajan jotain. Niin yksilön kuin yhteiskunnan terveyden ehto on vahempään tyytyminen. Raja siis suojelee. Tämä nykyinen yhteiskunta tuottaa meille kiireen. Et sinä enkä minä! Tämän tiedostaminen helpottaa yksilöä, joka koettaa tässä ajassa elää.

Ojansuu liittää käsitteistössään pyhyyden ´ymmärryksen kulttuurin nuoruuteen ja vanhuuteen'. Kulttuurimme on ajautunut 'ymmärryksen nuoruuden kulttuuriin', jossa rajaa ei tunnisteta ja sitä koetetaan työntää pois. (Vrt. nuori ihminen, jonka maailmassa on paljon vahvistettavaa, avointa.) 'Ymmärryksen vanhuudessa' raja tunnistetaan ja tunnustetaan, jolloin pyhä voi toteutua. (Vrt. vanha ihminen, joka haurastuu, jonka keho on jo rajatilassa - herättää meidät rajan tajuun.) Vanhuus on pyhä tila, rajan läheisyyttä tulee kunnioittaa.

 

Ojansuu rajaa keskustelusta pois uskonnolliset käsitteet. Hän ei etsi selityksiä sille, mitä toisella puolella on, koska hänelle ne selitykset eivät ole varmoja. Ojansuu toki ymmärtää uskonnolliset tarpeet ja perinteet, mutta ei siis puutu niihin. Hänen mukaansa kirkolla voisi olla merkitystä rajantajun ymmärtämisessä.

Ihminen hyödyntää luontoa, ei kunnioita luonnon toiseutta. Ekokatastrofi on mahdollinen. Ehkä se jopa pakottaa meidät luopumaan, asettamaan rajoja. Luonnon koskemattomuutta ei ole asetettu arvoksi, rajaksi. Antiikin aikana taito/tekniikka kulki yhdessä hyveen kanssa.

Viehätyin kovasti Ojansuun lauseesta: " Ihminen, jolla on jotain salattua, jättää jälkiä". Meissä kaikissa on jotain kätkettyä, jonka ei tarvitse tulla ilmi. Tässä 'ymmärryksen nuoruuden kulttuurissa' me hylkäämme kaikki rajat, emme suojele itseämme. Ojansuu on huolissaan nuorista, jotka eivät osaa suojella itseään, paljastavat kaikkialla kaikkea (FB, BB jne). He eivät tunnista, että heissä itsessään olisi jotain suojeltavaa. Kulttuuri-ilmasto etenee meistä riipumatta, mutta auttaa, kun tiedostan asioiden tilan. Kouluihin tarvittaisiin hyvekasvatusta.

************************

Oivalsinko itse jotain? Kyllä!

Aikamme pulma on rajattomuus, luotamme jatkuvaan kasvuun, emme suojele itseämme. Rajattomuudesta seuraa pahaa oloa, ahdistusta ja pelkoa. Kun pelkäämme, kiristämme rajoja, alamme pelätä muita. Maahanmuuttajat nähdään uhkana. Kun ei ole tilaa itselle, ei ole tilaa muille. Vihapuheet yleistyvät.

Näen tätä työssäni, yhteiskunnassa kaikkialla. Meidän aikuisten on jaksettava keskustella nuortemme, lastemme kanssa! Opetettava rajoja, kunnioitettava niitä. Meidän on uskaltauduttava avoimeen ja suoraan keskusteluun. Nuorelle ei voi sanoa: 'höpö höpö, ei sinua mikään uhkaa!' Jos nuori pelkää, pelolle on aina syynsä. Tunteet ovat aina totta. Ainoa tie on läsnäolo, kuuntelu ja vastaaminen; rajapinnan kohtaaminen.