Olen ottanut tavakseni tarkastella uuden vuoden alussa mennyttä vuotta. Minun on ikään kuin käsiteltävä se käsistäni, päästäkseni uuteen vuoteen - käsiksi. Aivoni ovat hyvin käsitteelliset, pienet ja käsin koskeltevat. Oloni helpottuu myös välittömästi, kun saan edellisen vuoden kuorman purettua ja pääsen jatkamaan uutta, alkanutta vuotta tyhjin lavoin, puhtain purjein, lasti purettuna. Soikoon vellikelloissa uudet sävelet!

Vuosi 2009 oli merkittävän pysyvyyden ja merkittävän muutoksen vuosi elämässäni. Se olisi ollut vaikea ja raskas vuosi yksin, ilman Puolison tukea. Hän lupasi kulkea vierelläni ja on pysynyt sanassaan ja teoillaan.

Vuosi kului ankarasti sairastellen, en edes jaksa laskea lääkkeiden määrää. Tunsin välillä olevani koe-eläin, testikappale, vikapainos. Vieläkään en ole täysin terve. Uuden vuoden suurempia haasteitani onkin saada fyysinen terveyteni jälleen tasapainoon.

Toinen iso muutos minulle oli vaihtaa työpaikkaa. Onneksi siis vaihtaa, työttömyys tosin on uhkana jälleen tänä vuonna, mutta ehkä jälleen jokin ratkaisu löytyy. Työttömänä ainakin vuorotteluvapaasijaisuuksia saattaa onnistua saamaan. Opettelin melkoisella vauhdilla uuden työpaikkani tehtävät, ihmiset ja olosuhteet. Uskallan sanoa tunteneeni iloa selviytymisestäni. Etenkin, kun myöhemmin oivalsin, että tätä työtehtävää joku oli pitänyt raskaana ja haasteellisena.

Näistä kahdesta raskaasta palikasta en olisi mitenkään selvinnyt ilman Puolisoani. Hän on jaksanut sietää huolestumisiani, epätoivoani, stressailuani, kiukutteluani, pelkojani. Hän on ollut nyt minulle se muuri, joka joskus koin olevani lapsilleni: tätä syliä vasten saa itkeä ja surra. Kunnes taas niistetään nenät ja noustaan toimiin. Olen hyvin, hyvin onnellinen.

Vuoden aikana minusta tuli suloisen tytön isoäiti. Uskomattoman onnellinen ja iloinen kokemus, jonka synnyttämät onnen renkaat laajenevat valtamerten yli! Olen liikuttunena seurannut tuon pienen ihmisen alkutaivalta, mitä kaikkea hän onkaan jo saanut ympärillään aikaan. Rauhaa, rakkautta, sovitusta ainakin - ei pieniä seikkoja, ei lainkaan!

Esikoinen on jo muuttunut habitukseltaan perheenisäksi, töitäkin on piisannut. Säteilevä puoliso sädehtii entistä enemmän, ajoittainen väsy ei poista tuiketta. Nuoren äidin tulevaisuuden suunnitelmatkin alkavat olla selvillä, perheellä on paljon edessään. Pikku Kakkosemme tanssi vanhansa, kirjoitti osan kirjoituksistaan, valloitti Akropoliin ja Nuoren miehen rinnalleen. Kuopus päätti peruskoulunsa, haki ja pääsi teknilliseen oppilaitokseen, eli lavalla tähtihetkensä bändin solistina ja tytön sydämessä.

Rakkautta näyttäytyi moniaalla; isoveljenikin meni kihloihin ja muutti lapsuutemme maisemiin Puolisonsa kanssa. Harmonia ja uudenlainen pehmeys näkyy heissä - rolling stone näyttää löytäneen rytminsä. Isäni kaatui polkupyörällä pahasti lokakuussa. Onneksi raajat säilyivät ehjinä, kylkiluiden murtumat vaivasivat pitkään. Taas on soturi noussut vuoteen pohjalta, muttei enää satulaan.

Yhteisessä kodissamme tapahtui monenlaista mukavaa, arkea helpottavaa ja kaunistavaa. Pihalle ilmestyi hetkessä uusi, laajempi terassiosuus, olohuoneen kalustusta uusittiin, Kuopuksen huone sai uudet maalit. Palstalla kokeiltiin uusia kasveja, eikä vieläkään ole selvinnyt, mihin helkkariin se lipstikka katosi!? taloyhtiömme vietti vuosijuhlia, joita organisoin  ja nautin näkemästäni! On tavattoman hauskaa nähdä, mitä joukkovoimalla syntyy, kun hieman syöttää ideoita alkuun...

Koin useita kulttuuritapahtumia menneenä vuonna, ainakin seuraavat teatteriesitykset: Koko-teatterin High Heels, Chydenius-Leino –ilta, Ryhmiksen Päällystakki, Jurkan Kettu ja jänis, Kansallisen Kuka kukin on, Suokin Siniväriset, Heinolan Piukat paikat, Ryhmiksen Harmonia, Käpsäkin Fetissi-kabareen. Elävän musiikin osalta koin Zappa plays Zappan, Alaska Kalase, Lou Reedin ja Laurie Anderssonin, Emma Salokoskensekä Puistobluesin esiintyjät 2009, erityisesti muhkean Gov't Mulen.

Erikoisuutenani oli tilaisuus kuulla ja nähdä YK:n pääsihteerin Ban-Ki Moonin puhe livenä. Hän teki minuun vaikutuksen suoruudellaan ja aidolla välittämisellään - jonkun mielestä se kuuluu toimenkuvaan, mutta minusta se ei ole itsestäänselvyys.

 Kuvatkoon nämä Maggie Bellin biisit mennyttä vuottani: Wishing Well ja

Penicillin Blues