<!-- /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman";} pre {margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Courier New"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman";} @page Section1 {size:595.3pt 841.9pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} --> Othello_Jukka_Pekka_Palo

Kuva: http://www.kansallisteatteri.fi/ohjelmisto/index.php?we_objectID=171

Kunkin aikakauden kuuluu mielestäni tehdä suuret draamat uudelleen. Kävin katsomassa Suomen kansallisteatterin Othellon, jonka esitykset jatkuvat keväällä 2009. Othello on erityisen puhdasverinen shakespearelainen tragedia. Näytelmän lopussa veri virtaa ja ruumiita makaa näyttämöllä.
   
Othello on tarina vallasta, vihasta, kateudesta ja vaille jäämisestä. Ikuisia teemoja, samoin kuin tuntuu olevan näytelmässä esiintyvä Kyproksen ja Turkin kriisikin.

Hopeataivas nahkasohvain yllä

Esityksen visuaalisuus on näyttävää, lavastus tyylikkään komea. Suuret mustat nahkasohvat kuvaavat hyvin vallan palatseja kautta aikojen. Näytelmän henkilöt ovat pukeutuneet tyylikkäästi kuin   mafian tai ulkoministeriön nuoret miehet. Kerkko Koskisen musiikki vertautuu toisinaan suoraan James Bond -tyyppiseen nostatukseen. Näytelmän lauluissa soi naisellinen herkkyys ja särkyvyys. Toisen näytöksen aikana upea Anna Paavilainen (Desdemona) toi puvustusta myöten mieleen kreikkalaisen jumalatattaren: Maria Callaksen.
   
Othello - muukalainen
   
Jukka-Pekka Palo on täsmälleen samanikäinen kuin Othello, 54-vuotias, mies parhaassa iässä, saavutuksia takana, nuori avioliitto edessä. Othellon kohtalona on olla ulkopuolinen, muukalainen, mauri. Hänen tumma olemuksensa on omiaan herättämään epäilyjä, jopa muukalaisvihaa. Othello on kokenut suuren menetyksen lapsena, äidistä ei ole jäljellä kuin huivi (liina). Ei ihme, että eniten maailmassa peloton sankari Othello pelkää hylätyksi tulemista. Palo tekee Othellostaan vahvan ja uskottavan roolisuorituksen.
   
Jago - kateuden perikuva
   
Jussi Lehtonen Jagona osoittaa kateuden perimmäisen kysymyksen: mitä minulta puuttuu? Lehtonen tekee salakavalan, varjoissa hiipivän Jagon. Pahan olemus   alkaa askarruttaa katsojaa. Mihin kielletty kateus johtaa? Paha kateus tahtoo jotakin toiselta pois. Viimeaikaiset väkivallan teot rinnastuvat katsojan mielessä näytelmään. Moni nainen kuolee yhä turhaan, koska mies epäilee vaimoaan. Jos ei ole kokenut luottamusta, ei voi luottaa itsekään. Pahuuden kierre jatkuu sukupolvesta toiseen, jollei joku ryhdy sitä katkaisemaan omalta kohdaltaan.
   
Yleisö teatterissa
   
Minua hämmensivät katsojien naurunpyrskähdykset Othellon heittäytyessä   tuskissaan maahan. Onko tarve nauraa niin suuri, että tragedian keskelläkin   etsitään koomisia elementtejä? Onko käsitys teatterista muuttunut? Haetaanko   esitykseltä vain viihdyttävyyttä ja hauskuutta? Onko tragedia liian hämmentävää,   jotta sitä uskaltaisi rehellisesti vastaanottaa? Kun taitelija tuo teoksessaan esille väkivaltaa, hänellä on siihen motivaationsa. Nykytaide ei voi jättää asioita piiloon, kuten ei antiikinkaan ajan taide. Taiteen tehtävä on herättää, kyseenalaistaa, puhutella.