Mistään kotoisin en ole
sieltä minne syntymään satuin
syreenit tuoksuivat ikkunan alla
asvaltin uudet halkeamat tunnistin
villiviinin juuret reunakivien alla
ruskeat koiranpaskakasat ruohikolla
siirry pisteestä aaa pisteeseen bee
palaamatta vihreän lähtöruudun kautta
pehmeä virtsanhaju kellarin portailla
kultaiset kaaret piirrettyinä kotitaloni
jokaiseen valahtaneeseen nurkkaan
raitiovaunukiskojen urassa ruhjoutunut
valkonahkainen vauvan ensijalkine
matkalla kotiin ei mistään eksyä voi.