Maailman kaikista tavaroista
se, jonka ensimmäisenä kotoasi
luokseni, vuoteemme viereen
tuot, on... kauneuspöytä!

Tuot minulle pöydän, jossa
on peili, josta näen kuvan,
joka on kaunis, koska sinä
katsot minua siitä peilistä.

Kuva: http://www.ifurn.com/Vanity+Dressers_Stools.html

Hämmentävää, kuinka esineet muuttuvat tarinoiksi, kun niitä katsoo tarkasti.

Minulla on päässäni kuvia. Kuva, jossa äiti huutaa tyttärelleen hädissään: Älä meikkaa, etteivät huorittele! Kuva, jossa mies vihoittelee: Älä meikkaa, se on tuhlausta ja turhuutta! Kuva, jossa alaston nainen katsoo itseään kylpyhuoneen peilistä, pelkää ja häpeää, sillä hän ei tunne itseään. Kuva, jota nainen välttää peilissä, on vääristynyt ja särkynyt.

Kunnes. Tulee Mies, joka ei peilejä pelkää, ei kuvia kammoa. Hän kantaa minulle pöydän, johon voi ruuvata ison peilin, jonka äärellä voi harjata hiuksia, valmistautua päivään tai iltaan. Peilin äärellä voi piirtää itselleen silmät, sävyttää huulet ja valita sopivat korut, hymyillä itselleen ja kasvoille, jotka hymyilevät olkapään takana.

Hän ei tuo pöytää siksi, että haluaisi minun koristautuvan. Hänelle kelpaan alastomanakin. Hän tuo pöydän siksi, että hän näkee tarpeeni. Hän sallii minun olla mitä olen, hän sallii minun olla nainen.

En ole koskaan omistanut 'kauneuspöytää'. En tarvitse sitä siksi, että kaunistuisin. Tarvitsen sitä, koska se tekee elämäni kauniiksi. Tarvitsen kauneutta. Rakkaus on kaunetta.

                        *                          *                       *

- Höpsis! Eihän se tuommoista tuonut, vaan tyylikästä, kotimaista Sievää! Kalusteen, josta saa myös mainion työpöydän, jossa pitää nykynaisen työkalua tai/ja päiväkirjaa; läppäriä.