Frauenbild

Työmatkalla Berliinissä osui silmiin tämä kuva.

Monen kirjakaupan ikkunaan oli asetettu aivan Ingrid Bergmanin näköisen naisen kuva. Berliinin kaupunginkirjasto juhlisti kirjailija Mascha Kalékon 100-vuotissyntymäpäivää järjestämällä illanvieton ja kirjakaupat myivät Kalékon tuotantoa.

Kalékon juutalaisvenäläinen isä ja itävaltalainen äiti muuttivat Berliiniin vuonna 1918. Kaléko opiskeli Humbolt-yliopistossa ja tutustui aikalaiskirjailijoihin ja -taitelijoihin Berliinin avantgardistipiirien suosimassa "Romanischen Cafessa". Hän julkaisi ensimmäiset runonsa sanomalehdissä vuosina 1930-33. 1933 ilmestyi kokoelma Lyrische Stenogrammheft, jonka luettuaan filosofi Martin Heidegger lausui: " Hän (Kaléko) tietää kuolemasta kaiken, mikä on tiedettävissä".e1

Vuonna 1938 hän pakeni perheineen juutalaisvainoja Amerikkaan. Hän kierteli pitkään, kunnes lopulta asettui asumaan Minetta Streetille New Yorkin Greenwich Villageen. Elämä oli ankaraa, muusikkopuolison tulot eivät riittäneet. Mascha kirjoitti mainostekstejä vedestä (?!) ja kertomuksia lapsille elättääkseen perhettä.

Kalékoa pidetään huomattavana lahjakkuutena, hän hallitsee niin terävän poliittisen huumorin, musikaalisen kielenkäytön kuin romanttisen ironian. Häntä on kuvattu teräväksi ja melankoliseksi suurkaupunkirunoilijaksi, Hän julkaisi runoja, kuunnelmia, sanoituksia ja kertomuksia. Kirjailijana Kalékoa on verrattu Erich Kästneriin ja Kurt Tucholskyyn.

 

Wikipedia tarjoaa käännöksen runosta 'Vaikeneminen':                             

From the poem Schweigen:                                     

Mein schönstes Gedicht?                                                      
Ich schrieb es nicht.
Aus tiefsten Tiefen stieg es.
Ich schwieg es.

Translation:

My most beautiful poem?
I didn't write it.
From the deepest depths it rose.
I kept it silent.

Linkkejä aiheesta:
http://www.phil-fak.uni-duesseldorf.de/frauenarchiv/exil/kaleko/index.htm  

http://en.wikipedia.org/wiki/Mascha_Kal%C3%A9ko    englanniksi

http://de.wikipedia.org/wiki/Mascha_Kal%C3%A9ko   saksaksi

http://kaleko.magiers.de/index.html 

http://www.literaturcafe.de/kaleko/

http://www.dradio.de/dlf/sendungen/kalenderblatt/631945/

http://www.fembio.org/biographie.php/frau/biographie/mascha-kaleko/

Einmal möcht ich dort noch gehn, am Kleinen Ring,
Wo ich an der Mutter Hand mit Trippelschritten ging.
Blumen blühten blau am Fluß,
Als ich meinen ersten Kuß,
Ersten Reim empfing.

Einmal möcht ich dort noch gehn, am Alten Tor,
Wo ich meinen Kinderzahn und mein Herz verlor.
Die ich liebte, sind verweht, vergangen...
Doch das Abschiedslied, das sie mir sangen,
Klingt mir noch im Ohr.

Einmal möcht ich dort noch gehn, am neuen Graben,
Wo wirs erste Rendezvous uns gegeben haben.
Mädchen, euer früh erstorbnes Lachen
Wird das Herz mir immer weinen machen,
- Und die Stimmen totgesagter Knaben.

Einmal möcht ich es noch sehen, jenes Land,
Das in fremde Welten mich verbannt,
Durch die wohlbekannten Gassen gehen,
Vor den Trümmern meiner Jugend stehen -
Heimlich, ungebeten, unerkannt.