Snellman 1870-luvulla Kuva Wikipedian sivulta.

Toukokuinen ilta tuoksuu tuomenkukille ja kostealle ruoholle. Ilma on täysin tyyni, kuin henkeään pidätellen minä ja maisema nautimme hiljaisuudesta ja levosta. Vedän vielä kerran tyyneyttä sisääni ja astun ovesta sisään.

- Moi, oliko jollain vielä jokin läksy, tehtävä, opponointi, projektityö kesken?
- Ei oo, me vaan katsotaan telkkarii.
- Pääsenkö mä koneelle?
- Joo, se on vapaa.

Istahdan tietokoneelle, selaan blogeja ja sähköposteja, sanomalehtien kotisivuja, tuubia, muutama levyliikkeen kotisivuja ja nautin omasta vuoropuhelustani koneen kanssa. Kuluu pari tuntia. Hieman vajaa klo 23 soi puhelimeni. Äiti naapurista soittaa.

- Anteeksi kauheasti, kun näin myöhään soitan!
- Ei se mitään, olin hereillä.
- Tyttäreni haluaisi kysyä sinulta jotain.
- Ok, antaa tulla.
- Voisitko kertoa Snellmannin suhtautumisesta kirjallisuuteen?
- Siis Johan Vilhelm Snellmanin?
- Joo, just siitä. Mä en löydä netistä enkä wikipediasta vastausta tähän!
- Mmmh, ok. Käyn kirjahyllyni ääressä ja tuon sulle kohta pari kirjaa.
- Ok, kiitos!

Kiipeän tuolille ja ihmetelllä, vieläkö jotain löytyy. Hävitin 8 vuotta sitten muutama sata kirjaa hyllyistäni tilanpuutteen vuoksi. Innostun, kun katseeni löytää vanhat tutut: Viljo Tarkiaisen Suomalaisen kirjallisuuden historia vuodelta 1934 ja Haila-Heikkilä-Kauppisen Suomalaisen kirjallisuuden historia vuodelta 1964.

Tarkistan, löytyykö riittävästi tekstia aiheesta. Tarkiainen on luotettava, yhä edelleen lukiolaisen tiedontarve tyydytetään tällä lähteellä! Lähden viemään kirjoja pihan poikki. Nuori nainen avaa oven, kaappaa kirjat kiitollisena syliinsä ja katoaa. Äiti hiipii ovelle ja kiittää. - Mitäs tuosta, minunhan tässä pitäisi kiittää, vastaan. - Tunnen itseni ihan kirjatohtoriksi, joka päivystää öisinkin. Hienoa, että voin olla kirjoineni avuksi!

http://fi.wikipedia.org/wiki/J._V._Snellman

http://authors.stealthsettings.com/viljo-william-tarkiainen