Parfyymi tuoksuu - varokaa!

Celia Blogilainen (ei siis Näkövammaisten kirjasto) tiedusteli kuulumisiani, erityisesti silmäleikkauksieni jälkeen. Kirjaan aiheesta vielä muutaman sanan, koska muitakin kiinnostuneita lukijoita on. Oma tarinani on rohkaiseva. Toimin pakon edessä, en valintatilanteessa. Onneksi kaikki sujui hyvin, vaikka yllätyksiä koinkin. Mielikuvitus harvoin pärjää todellisuudelle.

Ihminen on sopeutuvainen, onneksi minäkin. Käsissäni on jatkuvasti pieniä mustelmia, sillä zoomin kadotessa en osaa arvioida etäisyyksiä riittävän hyvin. Pudottelen esineitä, kun luulen jo tarttuneeni niihin. Arvelen oppivani elämään epätarkkuuksien kanssa. Todellakin, en näe edes onko pöydän pinnalla pölyä, en ennenkuin laitan lasit nenälle. Se, jos mikä on armeliasta! Harva saa näin ison annoksen suurpiirteisyyttä kerralla. Kärsivällisyyttä minulle tässä myös opetetaan.

Ensi viikolla pääsen silmälääkäriin, jossa suoritetaan lopputarkastus ja tarkistetaan näkö. Toivottavasti saan sopivat lähilasit, sillä nämä tiimarilasit kyllä auttavat, mutta eivät aivan riittävästi. Kaihi on poistunut
silmistä hyvin, arvelen. Täytyy vielä kysyä, voiko kaihi uusiutua.

Netistä löysin keskustelupalstoilta useitakin polkuja silmäleikkauksista. Ilmeisesti jotkut kärsivät rajusta silmien kuivumisesta, erityisesti lasik-leikkausten jälkeen. Jos on ollut herkkäsilmäinen ennen leikkausta,
oireet saattavat pahentua leikkauksen jälkeen. Olen kova itkemään, mutta myös aika kuivasilmäinen. Onneksi en ole huomannut silmieni kuivumista. Runsas juominen saattaa auttaa jonkin verran tähänkin.

Korostan siis, että minulle EI tehty näkökyvyn parantamista viiltoleikkauksilla, vaan silmiini asennettiin kaihin poistamisen jälkeen keinomykiöt. Näiden vuoksi myös kykyni zoomata katosi.

Näköaisti on toki yhä keskeinen osa elämääni, mutta ei onneksi aivan kaikki.

Osaan yhä enemmän iloita muistakin aisteistani. Kuuntelen musiikkia enemmän kuin ennen. Siihen on tietysti myös paremmat mahdollisuudet muutenkin, sillä minullahan on nykyään 'oma huone'. Olen koettanut keskittyä myös kuulemaan tarkemmin ihmisiä, joita kohtaan. Haluan välittää ympärilleni tunnetta, että olen läsnä, olen kuulolla, olen herkkänä. Pelkäsin menettäväni kuulemisen taitoni kokonaan, kunnes tajusin, että voin palata kuulemaan milloin tahansa. Kuuleminen on asenne. 

Hajuaistiani olen viritellyt lukemalla jälleen loistavaa ja hurjaa Patrick Süskindin Parfyymia. Romaanista muokattu elokuva tulee ensi-iltaan ensi perjantaina 19.1. ja sen pääosissa nähdään konkarit Alan
Rickman ja Dustin Hoffmann. Myös tytär on lukenut kirjaa ja odotamme yhdessä tätä ensi-iltaa, joka vie meidät 1700-luvun hajumaailmaan ja jopa murhien keskelle.

Olen koko ikäni ihmetellyt, miksi iholla on tunto. Olen ikäni iloinnut loputtomista elämyksistä ihollani. Kylmä merivesi, lämmin järvi, terävät kivet paljailla jaloilla, silkkiset hiukset sormieni lomassa, lapsen pehmeänkova pää kämmenelläni, miehen rintakehä omaani vasten, koiran turkki sääriäni vasten, linnun siipi kaulallani, vanhuksen hauras käsi omassani. Elämysten loppumaton virta! Tämäkin oli minulta katoamassa, kunnes havaitsin, että herkkyyteni tukehtuu, jollen anna sille tilaa ja hyväksy itsessäni tätä puolta. Tuntoaistikin on minulle asenne.