Lievää takapakkia taas. Kaikki on sujunut lääketieteellisten suunnitelmien mukaan. Olen terve aikuinen, silmäni paranevat kyllä. Viime päivinä on ollut väsymystä, päänsärkyjä, roskantunnetta, kyyneleitä ja loputtomasti silmätippoja, nyt siis kumpaankin silmään. Onneksi voin kellahtaa makuulle aina kun alkaa tuntua paineita silmissä - ja vähän mielessäkin.

Toisen silmän operaatio tiistaina meni hyvin. Koska se oli pienempi operaatio, minua huumattiin vähemmän ja olin enemmän läsnä. Näin myös tarkemmin, koska oikea silmänihän on jo operoitu. Leikkaussali näytti aivan oikealta leikkausalilta. salit oli nimetty kuuluisien silmäspesialistien etunimillä. Minut operoitiin salissa nimeltä Väinö.

En voi kieltää, etteikö ollut outoa, kun tajusin, että joku siirtää sarveiskalvoni sivuun ja alkaa rauhallisesti hioa kaihia silmistäni. Puudutus ja rauhoitusannokset olivat silti riittävät. Ei tullut mieleenikään pompata pystyyn. Lopuksi anenettiin keinomykiö ja kiinnitettiin sarveiskalvo sen ylle.

Pyörätuoliin taas ja osastolle syömään lämmintä keittoa. Ruokailin jälkeen nojasin lepotuoliin ja koetin nukahtaa. Ei tullut uni tällä kertaa. Tulivat kyyneleet. Valuivat vuolaina paketoimattomasta silmästäni. Vieressäni istui hurmaava 82-vuotias rouva, jolle olin itse hymyillyt kun hän ennen minua pääsi osastolle. Hän laski itse leikkiä ja kysyi, olivatko hiukset hyvin. Vastasin, että oikein kauniisti ja hymyilin.

Nyt rouva kumartui puoleeni ja kysyi, oliko minulla kovia kipuja. Nieleskelin, sillä minun oli vaikea puhua. Lopulta sain sanotuksi: - Ei ole kovia kipuja, hieman vain. Itken liikutuksesta. Minulla on aina ollut heikko näkökyky. Olen kokenut suuren muutoksen. Olen positiivisesti kriisissä.

Aloimme jutella kaikenlaista. Paljastui, että tämä rouva oli myös syntyperäinen helsinkiläinen ja että hänelläkin oli kaihileikkaus menossa (eka silmä) ja oikeasta korvasta kadonnut kuulo. Hän oli tavattoman kaunis ja oli tullut kielloista (korut ja arvoesineet on jätettävä leikkauspäivänä kotiin) huolimatta operaatioonsa upeat helmet kaulassa ja täydellisesti istuva ja hänen väreihinsä sopiva silkkipusero yllään.

Olin aivan häkeltynyt hänen ystävällisyydestään ja avoimuudestaan. Samoin kävi viime viikolla bussissa, kun erästä rouvaa autoin lipun kanssa. Istuimme vierekkäin puoli tuntia innokkaasti keskustellen. Bussirouva oli kesällä tayttänyt 90 vuotta, mutta oli myös hyvin kaunis violetinsinisessä takissaan ja kauniissa hatussaan. Halasimme kun hän jäi bussista pois ja hän, jo kaihileikkauksen kokeneena, lupasi minulle kirkkaampia aikoja.

Miten minä näitä rouvia nyt tarvitsinkaan! Kokemusta ja iän tuomaa viisautta sateli ylleni, juuri sitä eniten kaipasin. Isovanhempiahan minulla ei koskaan ole ollut, iäkkäät vanhemmat tosin. Kolmen aikaan hoitaja tuli hakemaan rouvaa ja he menivät huoneeseen vielä tarkistuksiin. Vilkutimme toisillemme. Samoin sain itse viimeiset ohjeet ennen kotiin lähtöä. Alakerrassa olisi veljeni vastassa.

Hissillä pysähdyin. Ei voi päästää rouvaa ohi elämästäni! Tunne oli vahva. Kävelin takaisin osastolle ja siellähän rouva M. olikin takkia ylleen sovittamassa ja omaa saattajaansa odottamassa. Hei vielä, voisimmeko joskus mennä yhdessä kahville, kun nämä operaatiot ovat ohi, kysyin. M ilahtui selvästi ja vastasi, että ilman muuta. Vaihdoimme kännykkänumeroita kuin teinit yöbussissa ja halasimme vielä kerran. Minulla on nyt kohtalotoveri tällekin kokemukselle. Hyvä olo levisi kehossasi, vaikka silmää särkikin.

Koetan levätä, vaikka mieleni vaeltaa omilal teillään. Niin paljon elämyksiä viime viikkoina! Niin paljon Suuria Tunteita! Niin paljon kiitollisuutta Elämän Lahjojen edessä. Nöyrästi annan itseni parantua ja silmieni toipua. Nyt menen viltin alle ja suljen silmäni tietäen, että kun avaan ne, näen värit kirkkaina.

Harmaakaihi: http://www.kaypahoito.fi/kh/kaypahoito?suositus=khp00052